Don't think twice, it's all right

Eilen bussissa takanani istui vanhahko pariskunta. Koska olin jättänyt mp3-soittimeni kotiin, kuuntelin heidän jutusteluaan. Keskustelu meni jotensakin näin.

Mies: Onkos se umpisuoli oikealla puolella?
Nainen: Vasemmalla
... Hetken hiljaisuus...
Nainen: Sattuuko siihen nyt?
Mies: No koko ajanhan siihen sattuu. Mistähän tällanenkin... nyt yhtäkkiä.
Nainen: No niinhän niitä tulee.
Mies vaikenee...

Tuli vaan mieleen, että toivottavasti miesparka käy pyytämässä toisen asiantuntijan lausunnon siitä, missä se umpisuoli oikeasti sijaitsee.

Vähän myöhemmin sama pariskunta jatkaa jutustelua.

Mies: Ajaapas tämä bussi lujaa.
Nainen: Tässä on hyvä ajaa, kun on suoraa tietä eikä liikennevaloja.
Mies: Sillä on varmaan työvuoro päättymässä, niin on kiire.
Nainen: Kuinka niin?

Mies: No kello on kuusi, työvuoro päättyy.
Nainen: Keskustorillahan ne vaihtaa kuskia.
Mies: Mutta voihan se kuski asua tuolla päättärin lähellä. Pääsee kotiin...
Nainen: Keskustorilla ne vaihtaa!
Mies: Joskus aina tulee sieltä toinen kuski kyytiin, kun asuu siellä päin, mä olen nähnyt...
Nainen: Älä, älä!
Mies vaikenee...

Jälkimmäisessä tapauksessa nainen kyllä varmasti oli oikeassa, keskustorillahan ne vaihtaa. Jotenkin vaan tuli keskustelun sävystä mieleen ne useat pariskunnat, joissa vaimo tuntuu heti torppaavan kaikki miehensä jutut. Ja sitten ihmetellään, kun mies lakkaa keskustelemasta. Toisaalta on varmasti niitäkin pariskuntia, joissa mies mitätöi vaimonsa mielipiteet, että sinällään tämä ei taida olla niinkään sukupuoli- kuin persoonakysymys. Minua ärsyttää sellaiset ihmiset. Toivottavasti itsestäni ei tule isona sellaista.

Huomenna (ainakaan) en kirjoittele, koska on serkun rippijuhlat Keski-Suomessa päin ja joudun viettämään netitöntä aikaa pari päivää. Se on vaikeaa, tiedättehän. Jospa viikonloppuna saisi kuitenkin edes nukkua, olen ihan sippi kohta. Oma vikahan se on, kun en ikinä mene ajoissa nukkumaan, mutta saan silti valittaa. Kauhea stressikin pukkaa, kun koti on aivan järkyttävän kaaoksen vallassa, mutta työpäivän jälkeen ei vaan jaksa siivota ja tässä on nyt ainakin kolme viikonloppua peräjälkeen, kun en ole kotona. Mieli on yleensä yhtä sekainen kuin oma koti. Kun koti on siisti, niin olokin on paljon seesteisempi.

Tää lähtis nyt syömään. Pyttäriä, yäk...

Ps. Voi pyhä lehmä, miten päin prinkkalaa ie laittaa nämä rivinvaihdot ja kappaleasettelut. En oikein tykkää, että selain heittelee html-koodia oman päänsä mukaisesti. Jos painan enteriä, niin se on perhana vieköön enter eikä mikään kappaleen vaihto!!!