31. maaliskuuta 2009

Bärtilin paluu

Huomenna alkaa huhtikuu ja on aprillipäivä (varokaa vaan, saatan huijata teitä!), tänään tuli kevät ja samoin päättyi myös Bärtilin kolme kuukautta kestänyt talviuni jääkaappini vihanneslokerossa.




Tässä on Bärtilin pesä. Siellä se uinui yli pimeimmän ja kylmimmän talven.




Bärtil sai talven aikana kamnelitorjuntaa hometta vastaan.




Siinä se nyt sitten kököttää taas lautasella. Bärtilhän oli vähän homehtunut yhdessä vaiheessa talvilevon aikana, joten leikkasin siitä kaikki loukut pois. Ruukku vaikuttaa melko tyhjältä ja kuolleelta, mutta elän toivossa että Bärtil sieltä alkaa vielä pukata uusia loukkuja. Sitten se taas nauraa.

30. maaliskuuta 2009

Jouni


Kai te nyt Jounin tiedätte.

29. maaliskuuta 2009

Earth Hour Tampere

Vähän kuvia eiliseltä. Osa kuvista saattaa olla vähän hämäriä koska... no, siellä ei ollut valoja. Minun näytölläni ne näkyvät oikein hyvin, mutta jos näyttösi on kovin tumma kuvaltaan, niin sitten en tiedä näkyykö joistain mitään.




Perttu Pesä höpisee ennen valojen sammuttamista.




Ville Leinonen trubadurisoi savuverhon takana.




Jätkänkynttilä tulessa.




Valot on pois.









Burn Baby Burn -tulishow.






Ihmisiä pimeässä. Ihan oikeastihan keskustaa nyt ei ihan pimeäksi saanut tai edes yritetty saada, varmastikin ihan jo yleisen turvallisuuden nimissä.




Kamerani akku alkoi vedellä viimeisiään, joten Pauli Hanhiniemestä en saanut tämän parempaa otosta. Ehkä sen tuosta tunnistaa. Ehkä ei.




Keskustori vähän kauempaa.




Vanhasta kirkosta en saanut napsaistua kuvaa kuin katosta ja sen jälkeen kamerani akku sanoi kokonaan sopimuksensa irti. Siihen loppuivat siis kuvat sitten.

Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

Prove that you love me and buy the next round

Sunnuntaiklassikoihin lähdin taas mukaan ja valkkasin tämän biisin. Valitettavasti tästä ei löytynyt mitään sellaista alkuperäistä videota, mutta tuokin video on hieno, minkä joku on vääntänyt omin pikku kätösin.





Olen siirtynyt kesäaikaan, vaikka ulkona ei siltä näytäkään.

28. maaliskuuta 2009

Yksi pilvetön tähtitaivas illaksi, kiitos


Muistakaahan sitten kaikki mörököllit ilmoittautua mukaan Earth Houriin ja sammuttaa valot tänään klo 20.30 - 21.30. Ja muistakaa tehdä se valojen sammutus silleen portaittain, ettei kaikki hajoa ja sitten me paletaan kaikki. Ei välttämättä tarvi käydä soittamassa naapureiden ovikelloa ja sopia porrastettua valojen sammuttamista, mutta ne valot voipi sammuttaa/sytyttää vaikka muutaman minuutin ennen tai jälkeen puolen. Ja kaikki tamperelaiset ainakin keskustorille katselemaan tulishowta ja kuuntelemaan akustista musiikkia kynttilänvalossa.

Capisce?



Ps. Niille tiedoksi, jotka eivät tajunneet mitä hauskaa tuossa edellisen postauksen paidassa on: Katsokaas kun binäärilukujärjestelmässä 10, eli ykkönen ja nolla, on yhtä kuin kaksi. Jos ei vieläkään naurattanut, niin syytön minä siihen sitten olen.

27. maaliskuuta 2009

101000110111100011001

Löysin bytelove.comista niin hienon paidan, että on melkein pakko tilata tuo itselleni.



Tuo osui ja upposi kyllä sisäiseen nörttiini. Nauroin sille katketakseni ainakin puoli minuuttia.

Tuskan parahdus (ei näille raflaaville otsikoille näy loppua)


Minullahan on tuon oikean (entisen hiirikäden) olkapää rassannut aina tasaisin väliajoin varmaan jo useamman vuoden ajan. Välillä se on parempi ja välillä taas ei. Silloin kun se on parempi, niin unohdan sen autuaasti ja kaikki jumpat ja venyttelyt jää tekemättä. Sitten taas kiroan itseni alimpaan helvettiin, kun se jälleen kipeytyy. Kuten eilen. Ihan hirveä kipu ja särky koko ajan. Vedin särkylääkettä aivan liikaa, eikä se silti auttanut. Nukkumaan mennessäni tilanne oli ihan ok, mutta heräsin joskus puoli kasilta aamulla ihan järkyttävään särkyyn. Ei kun nappia naamaan ja 20 minuutin päästä olin jo menossa bussipysäkille ja yths:lle. Nooh, siellähän sain tietysti sitä tavanomaista lämmintä kättä ja venyttelyohjeita. Tällä kertaa tosin sillä erotuksella, että jos kipu ei viikonlopun aikana itsehoidollisesti helpota, niin voin soittaa maanantaina ajan lääkäriltä, jolta ehkä jopa voisi saada lihasrelaksantteja. Siis vihdoin! Montako vuotta olen tästä tasaisesti valittanut ja ikinä ennen ei kukaan ole maininnut sanaa lihasrelaksantti. Ja tiedättekö, vaikka se helpottaisikin viikonlopun aikana, niin minähän haen ne lihasrelaksantit maanantaina. Kerta olen jatkuvasti jumissa kuitenkin.

Joo, tarttis ihan oikeasti tehdä jotain muutakin kuin syödä lääkkeitä, tiedän, tiedän. Mutta nyt aion juoda kahvia, koska olen ollut 4,5 tuntia jalkeilla enkä ole kuppiakaan kahvia vielä juonut. Siitä voitte ehkä päätellä kuinka tajuttomasti sitä olkapäätä aamulla särki, kun aamukahvikin jäi toissijaiseksi.

Loppukevennykseksi voitte lukea tämän. Kuolin ihan melkein kirjaimellisesti nauruun.

26. maaliskuuta 2009

Oravan keittiö?


Valokuvatorstain 125. haaste.

25. maaliskuuta 2009

Pitkästä aikaa

Tänään pääsette taas itse vaikuttamaan täällä Tiinan interaktiivisessa blogissa ja kertomaan mielipiteenne alla nököttävistä kappaleista! Onko punk-versio Paul Ankan (sanoittamasta) kappaleesta teistä parempi vai miellyttääkö teitä sittenkin enemmän yksi soitetuimmista grunge-kappaleista esittäjänään Paul Anka? Te päätätte!





(Sex Pistols - My Way)


VS.




(Paul Anka - Smells Like Teen Spirit)


Äänestäkäätten kommenttiosastolla, hep!

24. maaliskuuta 2009

Tanssii läskien kanssa

Maatamme on koetellut taas kriisi, joka on saanut Suomen kansan yhdistymään. Suomen kansa on nimittäin tällä kertaa raivostunut siitä, että Tanssii tähtien kanssa -tuomari Susanna Rahkamo on sanonut Tanssii tähtien kanssa -kilpailija Miia Nuutilalla olevan pömppövatsan. Kansa on ottanut yhteyttä iltapäivälehdistöön suut vaahdoten ja järjestänyt äänestyksiä siitä, oliko törkeätä sanoa niin vai ei. Vaikka Tanssii tähtien kanssa -tuomari Susanna Rahkamo puolusteli tarkoittaneensa lausunnollaan Tanssii tähtien kanssa -kilpailija Miia Nuutilan ryhtiä eikä vatsan kokoa, ei Suomen kansalta ole tullut armahdusta. Kansan jylläävä raivo on mennyt niin pitkälle, että Tanssii tähtien kanssa -tuomari Susanna Rahkamon on täytynyt esittää julkinen anteeksipyyntö lipsautuksestaan Tanssii tähtien kanssa -kilpailija Miia Nuutilalle.

En ole itse seurannut ohjelmaa, joten ihan sama. Kun luin eilen tuosta jostain netistä, niin ensimmäinen ajatukseni oli, että olipas tahdittomasti sanottu Rahkamolta. Sitten luin Rahkamon itsensä puolustuksen ja uskoin, että kyseessä oli vain huolimattomasti valitut sanat. Suorassa lähetyksessä kai joskus voi käydä niin. Ei sen enempää Miia Nuutilan pömppövatsasta, jonka olemassa olosta tai olemattomuudesta en ole tietoinen. Sitä yhtä niistä tanssiopettajista, mikä Susu vai Tutu se on, olen ihmetellyt, että miten ammattitanssija voi olla niin pönäkässä kunnossa? Eipä sillä, että sekään minua häiritsisi mitenkään, mutta jotenkin vaan luulisi että kroppa pysyy melko timminä, jos tanssii.

Hmm, pitäisiköhän ruveta tanssimaan...


Ps. Keksinpä raflaavan otsikon, hahhahhahhaa...

23. maaliskuuta 2009

Hän on täällä taas...

Olen huomannut yhtäkkiä tarvitsevani unta paljon enemmän kuin vielä tuossa pimeämpään aikaan. Vaikka luulisi, että se menisi juuri toisin päin. Että kun aamulla alkaa olla varhain valoisaa ja jopa aurinko paistaa, niin heräisi aikaisin pirteänä. Vaan ei. Olen yleensä yökukkuja, enkä ikinä malta mennä ajoissa nukkumaan ja nukun sitten pitkälle aamupäivään. Yö on mielestäni ihmisen parasta aikaa. Mutta nyt parina viime iltana (tai yönä) minua on ruvennut väsyttämään jo varhain niin paljon, että on ollut pakko mennä nukkumaan kun silmät eivät ole pysyneet auki. Siitä huolimatta nukun aivan yhtä myöhään, eli yöuneni ovat venyneet niistä normaaleista noin seitsemän tunnin unista melkein kymmenen tunnin uniin. Onko tämä sitä kevätväsymystä vai mistä nyt tuulee?



Kevät toi, kevät toi muurarin, kevät toi, kevät toi maalarin, kevät toi rakennuksille hanslankarin ja rannoille hampparin.

Olen tilannut itselleni nuo Lolcatsit tuonne syötteenlukijaani. Jokaisen kuvan perään tulee siellä joku googlen mainos tai mikä lie. Niitä on erilaisia mainoksia, mutta huomioni kiinnittyy aina tuohon alla olevaan mainokseen.



Tuossa mainostetaan siis jotain t-paitoja, mutta minkä ihmeen takia mainokseen on laitettu joku tuollainen rantarosmon näköinen ukko? Miten se liittyy noihin t-paitoihin? Ja pitäisikö tuon karvanaaman jotenkin houkutella tilaamaan t-paitoja? Minulla ainakin ensimmäinen mielikuva tuosta mainoksesta on, että noita t-paitoja myydään jossain pimeällä kujalla auton takakontista hyvin epämääräisissä olosuhteissa.

22. maaliskuuta 2009

Vinku vonku

Minua jotenkin huvittaa jotkut blogien lukijat(*, jotka jossain vaiheessa alkavat kuvitella, että blogin kirjoittaja on heille jotakin velkaa tai jotenkin tilivelvollinen. Tuntuu, että mitä pidempään kirjoittaja bloggaa, niin sitä enemmän jotkut alkavat kuvitella olevansa joku auktoriteetti, joka voi käydä sanomaan kirjoittajalle miten hänen pitäisi ajatella tai kirjoittaa tai vaikkapa ihan suoranaisesti syyttää valehtelusta. Blogihan on siitä hauska juttu, että se voi olla vaikka ihan täysin fiktiivinen ja on käsittääkseni lukijan vastuulla sitten päättää uskooko kirjoitetun todeksi vai ei. Blogin kirjoittaja ei ole mitenkään velvollinen kirjoittamaan absoluuttista totuutta elämästään tai esimerkiksi jotenkin diplomaattisesti kaikkien osapuolten näkökulmasta. Jos joku asia vituttaa, niin sen voi sanoa. Jos haluaa ilmaista kyynisyytensä tai kritisoida jotain asiaa, niin ei ole välttämätöntä laatia silti kymmenkohtaista parannusehdotusta asiaan.

Joskus tuntuu, että koska olemme kasvottomina täällä netissä, niin jotkut kommentoijat eivät tajua, että blogin kirjoittajakin on ihan oikea ihminen. Lihaa ja verta. Sellainen, joka pahoittaa mielensä kun rumasti sanotaan. Yleensä myöskään näiden kommentoijien mielestä bloggaajalla itsellään, saati sitten jollain toisella kommentoijalla, ei ole oikeutta puolustaa bloggaajaa. Tai jos onkin, niin se ei missään tapauksessa saisi tapahtua yhtä hyökkäävään tai inhottavaan sävyyn kuin ne syytökset ovat tapahtuneet. Maltillisesti ja rakentavassa hengessä yleisön palvelijan pitäisi vain ottaa kaikki mitä päälle viskotaan.

Tämä aihe koskettaa minua henkilökohtaisesti tällä hetkellä siitä syystä, että olen tässä aivan hiljan tajunnut sensuroivani tosi paljon kaikkea mitä kirjoitan tänne. Minulla on useasti mielessä juttuja, joista haluaisin kirjoittaa. Esimerkiksi yhtenä aamuna bussissa kirjoitin mielessäni pitkän postauksen omista ajatuksistani, näkemyksistäni ja elämänkatsomuksistani, mutta sitten menen aina siinä ajatusketjussani niin pitkälle, että lopulta totean vain pahoittavani mieleni, mikäli julkaisen sen kirjoituksen. Ja sitten kirjoittelen vain höpöhöpöä, josta minä tai sinä tai hän ei voi pahoittaa mieltään. Tämänkin kirjoituksen julkaisemista mietin ihan viimeiseen sekuntiin asti...

No joo. Kunhan tässä nyt taas jupisin. Kyynisenä ihmisenä en usko blogijupinoideni muuttavan maailmaa, enkä aio tässä kuitenkaan perustella vaihtoehtoista tapaa muuttaa maailmaa.



*) Loppuun on muuten pakko vielä lisätä, että 99 % lukijoista, kommentoijista ja toisista bloggaajista ovat oikein ihania sekä älyllisiä ihmisiä ja hyviä tyyppejä. Purin tässä nyt vain ajatuksiani sitä haisevaa yhtä prosenttia kohtaan, jotka aina joskus pilaavat kivan kaikilta muiltakin.

(Tähän pitäisi varmaan vielä liittää 10 liuskaa pitkä selvitys siitä, millaisia tapauksia tämä kirjoitus koskee tai ei koske, mutta oletan jokaisen normaalilla järjellä varustetun ymmärtävän, että en tarkoita esimerkiksi rakentavaa kritiikkiä tai sitä jos joku haluaa herättää keskustelua jostain yhteiskunnallisesta epäkohdasta jne.)

21. maaliskuuta 2009

Pois alta risut ja männynkävyt!


Google oli ihana tuossa pari päivää. Nyt se ihanuus on mennyt pois. Miksi?

Käytiin tänään katsomassa Revolutionary Road elokuvissa. Se oli ihan hyvä leffa. Sellainen, hmm... mitenkähän sen kuvailisi? Surullinen... Epätoivoinen... No Ohari on sanonut sen joka tapauksessa paremmin, joten lukekaa sieltä. Ennakkotiedoista poiketen minua ei kuitenkaan itkettänyt yhtään. Olen varmaan pelkkä tyhjä ihmiskuori ja kuollut sisältä. Toisaalta samoin kävi aikanaan Brokeback Mountaininkin kanssa, kun etukäteen kehotettiin ottamaan paketti nenäliinoja mukaan ja koko leffan ajan sitten mietin, että niin missä kohtaa tässä pitikään itkeä... Minähän en itke Tuulen Viemääkään katsoessa, mikä kai rikkoo jotain yleistä direktiiviä.

Tein tänään äiti-teon. Bussin penkkien selkämyksissä oli sellaisia Unicefin kampanjatarroja, että tee ÄITI-teko ja anna lapselle lämmin huopa. No minä sitten naputtelin sen vitosen maksavan tekstarin, annoin jollekin lapselle lämpöisen huovan ja tunsin itseni hetken taas paremmaksi ihmiseksi. Äiti-tekoja voi tehdä täällä.

En muuten montaa suomenkielen lausetta vihaa yhtä paljon kuin "yhteys palvelimeen alustettiin kesken latauksen". Eihän se edes tarkoita mitään!!!

20. maaliskuuta 2009

Zen kuin koikarppi


Ensin muuttui Facebook ja sitten muuttui mese. Ei tällaisia muutoksia kestä ihminen! No ei vaan...

Niin siis, asensin uuden version Windows Live Messengeristä itselleni tänään. Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen (toisin kuin Facebookin, sitä en sulata ikinä), mutta herranen aika kun menetän aina hermoni tilanteissa, joissa pitäisi modata jotain asetuksia ja kun mikään ei ole niin kuin ennen. Siinä lentelee vitut sekä helvetinperkeleet, kun meikäläinen yrittää sopeutua johonkin uuteen. Eilenkin olin ihan raivokohtauksen partaalla, kun yritin vaihtaa, tai siis vaihdoinkin kielen kitaraan, kun se alaosaston kiinnitys ei meinannut millään onnistua eikä mistään löytynyt kuvallista ohjetta jonkun järkevän kiinnityksen tekemiseen. Tänään, säätäessäni uutta versiota mesestä mieleisekseni, juttelin samaan aikaan erään ystävän kanssa. Hän äityikin kuvailemaan minulle luonteenomaista rauhallisuutta, and I quote: "kun miulta kysytään että mitä miule tulee mieleen sanasta zen, niin aina oon tavannu sanoa että kyllä siitä Tiina tulee mieleen". Tuon jälkeen oli kyllä pakko jo vähän nauraa. Tai aika paljonkin.

Niin, siis sitä piti vaan sanoa, että nyt mesen taustakuvanani uiskentelevat yllä kuvassa näkyvän kaltaiset koriste- eli koikarpit (siis animoitu taustakuva, toim.huom.). Ihanaa. Jos ne eivät rauhoita niin sitten eivät mitkään. Kauniita kaloja ovat nuo.

19. maaliskuuta 2009

Murphyn laki


Ampiaiselle on käynyt murphyt.

Tuo ampiainen sijaitsee siis siellä ikkunan karmissa olevassa kolosessa, jonka avulla ikkuna lukittuu kahvasta vääntäessä, kun se ikkunan lipare tunkeutuu tuonne koloseen. (Kuten huomaatte, olen ikkunoiden lukituksen ekspertti, niin ammattikielellä tuo tuli selitettyä). Ainoa selitykseni tapahtuneelle on, että ampiainen on ollut tulossa sisälle juuri, kun olen paiskannut ikkunan sen nenän edestä kiinni. Ja loppu onkin jätetty Herra Murphyn hoidettavaksi.

Valokuvatorstain 124. haaste.

Ps. Ampiaista voi ihastella lähempää, jos klikkaa kuvan suuremmaksi.

18. maaliskuuta 2009

Paranoidi androidi

Ysärikeskiviikossa on tällä kertaa kappale, jota en ilman tuota videota varmaankaan kauheasti jaksaisi kuunnella, mutta tuo musiikkivideo on kyllä piirtynyt muistiini lopuksi ikääni kaikessa omituisuudessaan. Tuo on melkein aina pakko tuijottaa alusta loppuun.





***

Joskus useampi aika sitten Valokuvatorstain blogissa peräänkuulutettiin uutta moderaattoria. Olin silloin hiuskarvan mitan päässä ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi, mutta arvelin heidän saavan innokkaita mukaan niin paljon, että en sitten viitsinyt. Tuossa pari viikkoa sitten oli joku kauhea hässäkkä siellä, kun haasteen julkaisu oli venähtänyt aamuun ja toiset olivat vedelleet herneitä nenään ja sanoneet vähän rumastikin blogin ylläpidolle. Tällöin kävi ilmi, että vapaaehtoiset moderaattorit ovatkin oikeasti kiven alla, joten laitoin Valokuvatorstaille meiliä ja long story short... Jos tämän viikon haaste ei ilmesty ajallaan tai muuten vain homma menee reisille, niin tiedätte sitten ketä syyttää, ha ha. Älkää lynkatko kuitenkaan, pyydän.

17. maaliskuuta 2009

Kohhhhhhhhhhhina jatkuu

Soittelin sitten huoltofirmaan, josta huoltoukkeli tuli kuuntelemaan kohinaa kylppäriini. Ei se siihen oikein mitään osannut sanoa. Ehkä käyttövesiputkissa on ilmaa, tai sitten ei. Huoltoukkeli kävi yläkerrassakin kuuntelemassa, mutta siellä kohisi kuulemma vain ilmastointi. Huoltoukkeli kysyikin minulta, että voisiko se olla se ilmastointi, jos siellä on vaikka räntää tai jotain, mutta mistäs minä sen tiedän. Minähän sitä kai häneltä tiedustelin. En ole nyt ihan varma teinkö asiani riittävän selväksi, että se ääni on katkeamaton jo ainakin toista vuorokautta, eikä vain sen lyhyen pätkän kun nuo ilmastoinnit hurisee joka päivä. Sanoin kuitenkin, että ihan ajattelin vaan ilmoitella ettei tule ainakaan mitään vesivahinkoa sitten, niin tyyppi lupasi että tarkkailevat tilannetta. Ainakin nyt olen tehnyt kaiken voitavani, paitsi se heippalappu kuolleelle naapurille ("Hyvä naapuri, jos olet kuollut suihkuun ja jättänyt veden valumaan, lopeta se heti", kiitos vaan DorianK:lle ideasta [ja siitä se ajatus sitten lähti...]) on vielä toimittamatta.


***

Tämä oli mielestäni ihan hypersuperihana video ja idea. (Pari vuotta vanha juttu, mutta so what).





Viitsisikö joku organisoida Tampereellekin tuollaisen?

16. maaliskuuta 2009

Minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa

No niin. Olen nyt siis palannut sieltä metsän keskeltä taasen kaupunkiin. Oli ihan kiva viikonloppu, mutta vielä kivempi on olla taas kaupungissa ja kotona. Lievän pettymyksen viikonloppuun tuotti säätila. Oli niin pilvistä, harmaata, tuulista ja talvista, vaikka olin mielestäni tilannut ihan kevätkelit. Kuvia otin aika paljon, mutta ei niissä ole juuri muuta kuin lunta, jäätä, puita, kissa ja kahdessa kuvassa talitintti.

Olen melko vakuuttunut siitä, että ihmistä (tai minua ainakaan) ei ole tarkoitettu tietyn iän jälkeen viettämään liian pitkää aikaa yhtämittaisesti vanhempiensa kanssa. Torstai ja perjantai meni ihan ok, mutta sitten lauantaina rupesi jo vähän kiristämään. Sunnuntaina sitten olikin jo ihan kunnon vanne pään ympärillä. Vanhempien kanssa hengailussa on kaikista ärsyttävintä ja ahdistavinta se tunne, että olen taas se 15-vuotias teiniangstinen tyttö, joka pakotettiin lähtemään mökille vaikka kaupungissa olisi kivempaa. Siis nythän lähdin aivan vapaaehtoisesti, mutta silti jotenkin tuntuu että äiti ja isä eivät aina tajua, etten ole enää 15. Ja sitten kun minusta tuntuu, että minua kohdellaan kuin 15-vuotiasta, niin taannun ja alan itse myös käyttäytyä kuin se 15-vuotias, eli kaikki siis vituttaa ja rupean tiuskimaan. Ainoana erotuksena se, että vanhemmat nykyään hössöttävät ja hyysäävät huomattavasti enemmän kuin silloin kun olin oikeasti teini.

Ja kaiken huipuksi! Kun tulin takaisin kotiin ja avasin läppärin, netin sekä facebookin, niin eivätkö ne perhanat olleet mennyt rikkomaan sen sillä välin! Siis facebookin. Kaikki oli niin kaoottisen näköistä, että se jo ennestään kireällä oleva vanne pääni ympärillä kiristyi lisää. Siis en tykkää yhtään siitä naamakirjan etusivun uudesta layoutista. Sellaiset jutut mistä olisin kiinnostunut, on piilotettu jonnekin ties minne, ja sitten kissankokoisilla kirjaimilla siinä seinällä on juttuja jotka ei kiinnosta ollenkaan. Ärsyttää suunnattomasti se, että jos haluan postata omalle fb-seinälleni jotain, niin se tulee kaikille siihen etusivulle ihan julmetun isolla niin kuin se olisi joku maailman tärkein asia. Rajoittaa aika paljon sitä mitä viitsin enää tehdä. Onhan ne jutut ennenkin olleet tietysti kaikkien kavereideni nähtävillä, mutta ei niin isolla eikä niin ensisijaisena. No, ehkä nyt on hyvä hetki vieroittaa itseään nassukirjasta.

Sitten tietysti blogejakin oli (tai on yhä) ihan mieletön läjä lukemattomina tuolla google readerissa. Joitain luin ja voi hyvät ihmiset teidän kanssanne sentään! Jos vielä yhdessäkin suosikkiblogeistani käsitellään sitä miten blogistania on ihan kuollut, eikä mikään oikein enää tunnu miltään eikä huvitakaan ja yhteisöllisyyskin on ihan passé, niin alan kirkua. Ei millään pahalla, mutta korvista tulee, kaverit. Korvista! (Tai silmistä, koska kyseessä on kirjallinen kommunikointi).

Oli viikonlopussa toki jotain hyvääkin:
  • sauna
  • siideri
  • kissa
  • Ile Uusivuori (ei toki meidän mökillä, vaan telkkarissa sekä la että su, kun katsoi Emma-gaalan vielä uusintanakin)

Huomenna raahustan koulun penkille. Melkein taas huvittaa.

En muuten jaksa oikolukea.

Riipiikö hermoa, riipiikö?

Hiukkasen ihmetyttää, ärsyttää sekä rasittaa yksi seikka. Kävin viime yönä joskus neljän-viiden aikaan vessassa ja kiinnitin huomiota veden kohinaan. Arvelin, että joku naapuri on menossa aamuvuoroon ja käy suihkussa, eikä siinä mitään, koska kohina ei kuulu häiritsevästi kylpyhuoneen ulkopuolelle. No, päivällä sitten tänään kiinnitin huomiota samaan jatkuvaan kohinaan. Kävin äsken kaupassa ja postissa, ja kotiin palattuani kävin kylppärissä. Sama kohina vaan jatkuu.

Tässä on nyt muutama vaihtoehto:
  1. Joku naapuri on liukastunut suihkussa tai muuten vaan saanut sydärin ja kuollut, ja hana on jäänyt auki.
  2. Joku naapuri tai jotkut naapurit kuluttavat vettä aivan sairaasti koko ajan.
  3. Tuo ääni ei tulekaan ollenkaan veden laskemisesta vaan putkistot tai ilmanvaihto kohisee, mitä pidän kyllä epätodennäköisimpänä vaihtoehtona.

Olenko nyt enemmän huolissani naapureitteni hyvinvoinnista vai ylenmääräisestä vedentuhlauksesta? Kirjoitanko rappuun heippalapun vai pyydänkö talkkarin kylppäriini kuuntelemaan tuota kohinaa? Mitä teen vai teenkö mitään?

11. maaliskuuta 2009

Fresh goes better!

Ajattelin vain ilmoittaa, että poistun huomenna sivistyksen parista metsän keskelle lopuksi viikkoa. Palaan sitten taas hyvin levänneenä (?) uusien ideoiden (?) ja ehkä jopa uusien kuvien kanssa.

Ysärikeskiviikon ysärikappaleeksi valitsin tänään Foo Fightersia vuodelta -96. Tuo on ensimmäinen musiikkivideo jonka Foo Fightersilta muistan, ja itse asiassa varmaan ensimmäinen havainto koko bändistä muutenkin.





Hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille! Olkaahan ihmisiksi.

10. maaliskuuta 2009

Tutkielma kylpyankasta, osa II











Poor bastard...


Ps. Otin sen äänestyssysteemin pois, koska se ei oikein toiminut.

9. maaliskuuta 2009

Läpsis

Olenko ainut jonka mielestä tämä uutinen on jotenkin hiukkasen asenteellisesti kirjoitettu?



En nyt puolusta kummankaan osapuolen toimia, mutta... Tämä 56-vuotias siis "erehtyi läpsäisemään" naista takapuolelle, jonka jälkeen hänet "pahoinpideltiin lyömällä ja potkimalla", josta ei kylläkään jäänyt mitään näkyviä vammoja. Miten niin erehtyi? Oliko se vahinko? Oliko miehen kenties tarkoitus ojentaa kätensä kohti kioskin ovenkahvaa ja naisen takapuoli sattui olemaan tiellä? Saattoihan se naisen miesystävä myös erehtyä tinttaisemaan tuota ukkoa. Ja saattaapi olla, että tuo 56-vuotias mies ei toista kertaa erehdy samalla tapaa sekoittamaan ovenkahvaa ja naisen takapuolta.

Mutta lapset, en kannata tietenkään väkivaltaa enkä kannusta pahoinpitelemään ketään ukonkäppänää, joka seuraavan kerran tulee kourimaan sinua tai tyttöystävääsi.

IL

Do wah diddy diddy dum diddy do



Minulla on ollut tämän lukuvuoden aikana käytettävissäni (eli jäljellä) enää kuusi (6) opintotukikuukautta. Koska olin töissä tuossa välillä, niin lykkäilin noita opintotukikuukausia eteenpäin, että saisin nyt tässä keväämmälläkin rahaa. Minulle tuli yllätyksenä, että kun peruin opintorahan säästääkseni tukikuukausia, niin sain siitä huolimatta asumislisän. Se oli tietysti positiivinen yllätys. Eilen kuitenkin luin vähän tarkemmin tuota opintotukipäätöstäni ja huomasin, että myös ne kuukaudet jolloin on saanut pelkkää asumislisää, edellyttävät opinnoissa edistymistä. Siinä vaiheessa kurkkuani alkoi kuristaa, koska en ole suorittanut tänä vuonna paljonkaan opintoja ja samaan aikaan vaadittavien opintopisteiden määrä kasvoi kohisten korvissani ja sumisten silmissäni. No eipä siinä mitään. Hetken hyperventiloituani tutkin tilannettani, suoritin laskelmia ja tein jonkinlaisen opintosuunnitelman kevääksi, koska en tosiaan halua ensi vuonna maksella mitään kelalle takaisin. Yhden kurssin, joka alkaa ensi viikolla, ja muutaman tentin jälkeen minulta puuttuu vain yksi opintopiste kelan vaatimuksista. Tuskinpa ne niin pienen rippusen vuoksi rupeavat ainakaan mitään takaisin perimään. Ja voihan sitä kesällä tehdä jonkun ihan pienen tentin, jos ihan pakko on. Toivottavasti nyt pysyn tässä loistavassa suunnitelmassani. Hyvä minä!

Eipä tässä nyt niitä töitäkään ole kauheasti ollut tarjolla, joten opiskellaan nyt sitten ihan oikeasti pari kuukautta. Kesän aikana täytyy sitten tehdä jonkinlainen linjanveto, että yritänkö hankkiutua syksyllä ihan oikeisiin töihin vai vedänkö ensi lukuvuoden aikana sinnillä ja sossun rahoilla sen kandin tutkinnon. Joka kiinnostaa melkein yhtä paljon kuin kilo pas... kakkaa. Kandin tutkielmaa minun ei tarvitse kirjoittaa, joten olen sen suhteen voiton puolella, mutta sitten on kaikenlaisia erittäin ikäviä peruskursseja, jotka pitäisi saada suoritettua. Kuten nyt matematiikkaa ja ohjelmointia, yäk. Ja se viime syksyn tutkintouudistus laittoi tietysti muutenkin koko pakan sekaisin. Täytyy miettiä.

No, se siitä. Loppukevennykseksi vähän hakusanoja taas vaihteeksi.
  • helvetin vista (hyvin sanottu)
  • tiina hieroja (en ole, mutta niskani on niin jumissa että voisin kyllä mennä hierojalle)
  • miten blogspot ajastus toimii (no laittaa sen ajan tulevaisuuteen ja julkaisee)
  • Pölly tiina (en oo pöllyissä, pois se minusta!)
  • Volbeat joka biisi kuulostaa samalta (veit sanat suustani)
  • Missä iässä parta kasvaa? (toivottavasti ei missään iässä ainakaan minulle)
  • tietoturvakeskus ei avaudu vista (koska se on ihan paska)
  • alexi laiho on tosi lyhyt (kiva tietää)
  • askartele sanomalehdistä kassi (ei kannata ainakaan sadesäällä käyttää)
  • "saimi.hoyer(at)" (joo... toi on varmaan jotain javakoodausta)
  • mikätin (esine josta ei tiedä mikä se on)
  • naurukuolema (tulee olemaan kohtaloni)
  • joskus blogspot (melko spesifi haku)
  • karvaa poskissa (kaikilla varmaan on vähän karvaa poskissa, toisilla enemmän kuin toisilla)
  • suomen seksikkäin hynynen (mä en tiedä onko niillä jotain suvunsisäisiä seksikkyyskilpailuja)


Postauksen kuva Natalie Dee.

8. maaliskuuta 2009

Blogintäytettä naistenpäivänä


Mimmulta kopioin. :)


Naisena oleminen on hauskaa ja joskus jopa hieman rankkaa. Testaa kuinka tosinainen olet. TOSInainen ruksaa kaikki vaihtoehdot. Täytä juoksevin numeroin niin näet heti tuloksen.

OLETKO KOSKAAN

[ ] vetänyt toista naista tukasta tai raapinut
[1] flirttaillut tuntemattomien miesten kanssa
[2] flirttaillut tuttujen miesten kanssa (flirttailu on kivaa)
[3] teeskennellyt ystävää (mä olen niin kiltti ihminen)
[4] puhunut selän takana pahaa (tuosta edellä mainitusta ystävästä)
[5] näyttänyt merkitseviä ilmeitä tai käsimerkkejä toisen näkemättä
[6] topannut rintsikoita (tai lähinnä käyttänyt valmiiksi topattuja)
[ ] ollut juhlimassa ilman alushousuja
[7] korjannut sukkahousuja kynsilakalla
[ ] kurkkinut kaverin kylpyhuoneen kaappiin (en ole tajunnut)
[8] udellut ihmisistä
[9] juoruillut (sehän on parasta)
[10] nyppinyt kulmakarvat (en tosin kokonaan, kuten Saimi Hoyer)
[11] sheivannut intiimialuetta
[ ] käyttänyt hiuslisäkettä tai pidennyksiä (ei ole tarvetta)
[12] värjännyt hiukset vähintään kahdella värillä yhtäaikaa (niinku raitoja)
[13] leiponut pullaa (mutta joskus tosi kauan sitten)
[ ] nyplännyt pitsiä (nypläys on kyllä tosi harvinainen taito, luulen)
[ ]graavannut lohta
[ ] ollut pikalaihdutuskuurilla (korjailen tässä yhdyssanavirheitä samalla)
[14] lihonut takaisin
[ ] valehdellut painosi
[ ] käynyt manikyyrissä
[ ] käynyt pedikyyrissä
[ ] käyttänyt laihdutustuotteita
[15] "korjaillut" valokuvaasi (ah, photoshop)
[16] maskarat valuneet pitkin poskia (esimerkiksi rankkasateessa)
[ ] valehdellut ikäsi tai ollut tarkoituksella asiasta hiljaa
[ ] käyttänyt ryppyvoidetta
[ ] käyttänyt hoikentavia sukkahousuja
[ ] liikkunut vain ulkonäkösyistä (jotenkin outo kysymys)
[17] keikistellyt peilin edessä (ihan vähän vaan)
[ ]käyttänyt sukkanauhaliivejä
[ ] poseerannut alasti
[ ] ihaillut missejä
[ ] osallistunut missikisoihin
[ ] meikannut liikaa (en, mutta ammattimeikkaaja sai mut kerran näyttämään ilolinnulta)
[ ] pillahtanut itkuun juhlien pikkutunneilla
[18] parantanut maailmaa koko yön
[19] puhunut puhelimessa tunnin putkeen toisen naisen kanssa (kaksikin)
[20] käynyt kävelylenkillä naisystävän kanssa ja suu on käynyt tauotta koko matkan
[21] sauvakävellyt (kerran ja se riitti)
[22] käyttänyt itseruskettavaa voidetta (inhoan niitä)
[ ] teeskennellyt orgasmin (ei jaksa vaivautua)
[23] "piikitellyt" toista ihmistä
[24] lukenut lehdestä tai netistä seksivinkkejä (mutta en toteuttanut)
[25] vertaillut ulkonäköäsi muihin
[26] aloittanut uuden harrastuksen ja jättänyt sen muutaman kerran jälkeen
[ ] paastonnut
[ ] tehnyt hyvää makaronilaatikkoa (siitä ei tullut hyvää)
[ ] inhonnut anoppia
[27] hävennyt miestäsi (eksää tämän tästä)
[ ] kehuskellut lapsillasi (tätä voisi kyllä joskus kokeilla)
[28] esittänyt avutonta vastakkaiselle sukupuolelle (täytyy miehillekin joskus olla mieliksi)
[ ] pyytänyt bensa-asemalla apua tuntemattomalta
[29] räpytellyt silmiäsi tarkoituksella
[ ] vedonnut naisten ja miesten töihin kun olet jättänyt jotain tekemättä esim. öljyn vaihto
[30] meikannut vain "omaksi iloksesi"
[31] vetänyt vatsaa sisään vain antaaksesi hoikemman vaikutelman
[32] ostanut jo valmiiksi liian pieniä vaatteen ajatellen että laihdutat kyllä muutaman kilon
[ ] syönyt ison levyn suklaata kerralla (ihan rehellisesti en muista koskaan syöneeni)
[ ] ottanut lasten karkeista (karkeissa ei ole ikärajoja)
[ ] syönyt karkkia lapsilta salaa
[ ] inhonnut appiukkoa
[33] pessyt mattoja juuriharjalla (se on mukavaa)
[ ] kutonut kangaspuilla
[34] passannut miestä (kai)
[35] haaveillut rikkaasta miehestä (ainahan sitä saa haaveilla)
[36 ] ostanut viimeisillä rahoillasi itsellesi uuden vaatteen tai meikkejä
[37] shoppaillut koko päivän tyttöjen kanssa
[ ] ollut koukussa Kauniisiin ja Rohkeisiin
[ ] kuunnellut korvat höröllä Dr. Philin viisauksia (inhoan sitä ukkoa)
[38] siivonnut hulluna kun joku kertoo tulevansa kylään lyhyellä varotusajalla
[ ] käynyt alusvaatekutsuilla
[ ] käynyt seksilelukutsuilla
[39] tilannut kotiin MeNaiset
[40] ollut Elloksen tiliasiakas
[ ] paaponut koiraa
[ ] kiilottanut hopeita
[ ] silittänyt alushousuja-
[41] puristellut finnejä
[ ] käyttänyt värillisiä piilolinssejä
[42] tehnyt ihonkuorinnan
[ ] käynyt meditaatiokurssilla
[ ] uskonut horoskooppeihin
[ ] käynyt selvänäkijällä
[ ] ollut hevoshullu
[43] fanittanut poikabändiä (olin hei jotain 12)
[44] tykännyt Dingosta (silleen semisti)
[45] nähnyt eroottisia unia
[ ] ostanut tarpeetonta Tupperware-kutsuilta
[46] juossut alvariinsa vessassa (määrittele alvariinsa)
[47] pissannut julkiselle paikalle maistissa (sattuuhan näitä)
[48] katkaissut kengästä koron vahingossa (en kai nyt tahallaankaan sitä katkaissut)
[49] tehnyt miehen tarkoituksella mustasukkaiseksi (yrittänyt ainakin)
[ ] deittaillut kahta miestä yhtä aikaa
[50] kadehtinut lähimmäistäsi
[51] himoinnut toisen omaa (esim. Johnny Deppia)
[ ] tilannut jotain ostos TV:stä
[ ] vääristelin totuutta edellisiin vastatessani (korkeintaan väritin)

Montako kertaa? Blah.

Tosinainen prosenttini 51.


Hyvää naistenpäivää kaikille tosinaisille, epätosinaisille, tosimiehille ja epätosimiehille!

7. maaliskuuta 2009

Paska Blogilista


Ihmettelin eilen, kun täällä on ollut yhtäkkiä pari päivää kävijöitä todella vähän. Huomasin sitten ilokseni, että Blogilista ei yllättäin taas toimi. Juuri mikään blogi ei ole päivittynyt siellä moneen päivään. (Annikin ja Lumin blogit päivittyvät siellä kyllä. Oletteko te maksaneet Blogilistalle jotain suojelurahaa?) Tämäkin blogi on viimeksi päivittynyt 3.3. Ärsyttää niin paljon, että taidan aloittaa istumalakon enkä kirjoita tänne enää mitään ennen kuin tuo helvetinlista alkaa toimia.

Ja mistä ihmeestä niitä oman blogin tietoja pääsee nykyisin muokkaamaan?


"Blogilista - tehty hankaloittamaan blogien seuraamista"

6. maaliskuuta 2009

And all I got was this lousy T-shirt


Tuo nyt oli väistämättä edessä jossain vaiheessa.

***

Törmäsin pari päivää sitten ihan vahingossa jonkun linkin kautta lukemaan Timo T.A. Mikkosen muutaman vuoden vanhoja blogimerkintöjä. Ensin minua nauratti...

"Ehdin jo Ajatuksissa ennakoida, etteivät uhotulipalot jää tähän. Väitin myös vuosikymmenet sitten, että pikkupahojen tekijöistä kehittyy helposti tuhon kylväjiä ja soitin suutani helvetinmusiikkia vastaan. Raskasmusa ja raivoseksistiset videot puskivat läpi ensin taivas- ja sitten koti-tv-kanavilta. Mitä hevimpää, sitä sairaampaa! Olin seurannut muutosta läheltä. 1970-luvulla "musiikkivideot" olivat vielä tv-ohjelmista tallennettuja lauluesitysten elokuvakopioita. Kun 80-luvulla isännöin ja käsikirjoitin Suomen ensimmäistä musiikkivideo-ohjelmaa "Hittimittaria" sekä tuotin "Top Ten" (10) -ohjelmia, oli meno vielä kohtuullista.

Sitten alkoi jo vähän itkettää...

Suomi on trendien takamaa, muotien rysänperä. Verta, tulta, neuloja ja ketjuja-ilmiöt olivat pinnalla jo yli 30-vuotta sitten. Meille ne jäivät - peräkammarin tyttöjen ja poikien päihin. Harvoin klassisen musiikkin aktiiviharrastajat tuhoavat eteensä sattuvan, jotkut heviä palvovat kylläkin. Rumuus, raakuus ja maaninen synkkyys yhdistävät sekä raskasmusiikkia että rikollisuutta. Kaikki hevarit eivät ole konnia, mutta mustissa asuissa, lävistyksissä, ketjuissa, hirviönaamioissa ja hautojen kaatajissa, ihmissyöjissä & kirkkojen polttajissa on liikaa samaa kantaa. Hevi ei ole syy, mutta kiihdytin se tuhohakuisuuteen on. Tuskin Lordi arvasi, miten tosissaan heidän pyro- ja nukkevauvashownsa otettiin. On se ollut todella "hard rock hallelujaa" viime aikoina! Viime kuussa poltettiin ensin vappukokko, sitten makasiinit ja lopulta Porvoon tuomiokirkon katto. Kirkon sytyttäjäksi tunnustautui askolalainen hevimiehen alku."

Jotenkin veikkaan, että se Porvoon kirkonpolttaja ei Lordia ihan ensimmäisenä kuunnellut.

"Se ei ole tasa-arvokysymys, eikä "nyrkin ja hellan välissä" kuten eräs naispresidenttiehdokas kerran muka nokkelasti tokaisi. Äidin paikka on arvovalinta. Sen, joka kantaa lapsen sisällään keskuuteemme, on tajuttava, että lapsi on lahja ja mahdollisuus, ei biletyseste eikä urataakka. Ei työelämä mitään vaadi! Me itse päätämme, mikä tulee ennen muuta."

Näin Timppa kirjoitti siis jo keväällä 2006. Hmm, mistähän se vaimo T.A. Mikkonen ne ajatuksensa on saanut, en keksi...

"Suurimman päivälehtemme viikkoliite, aktiivilukijat alle 40-vuotiaita, julkaisi äskettäin ns. kotiäitihaastattelun. Kannessa kotiäitiyttä pidettiin suorastaan kapinallisena, pääotsikossa jo maailman vanhimpana ammattina. Hahhah, ei sillä kai tarkoitettu ihan "sitä", mutta vähän kuitenkin. Kirjoittaja oksensi henk.koht. raivonsa ulos passikuvallisessa liitekirjoituksessaan; vierailu kotiäitien luona oli tuonut mieleen Paul Ankan vierailun Linnanmäellä 1959! Ja ajatelkaa, yksi tarjosi vain teetä tai mehua. Sillai tieksä!"

Ja sitten mopo taisikin karata jo ihan kokonaan käsistä. Timo T.A. yrittää varmaan olla huumoripitoinen, sillai tieksä!

Timo T.A.:han on nyt nöyrästi ottanut osan tämän Madonnan lipunmyyntihässäkän syistä niskoilleen. Katsokaas kun hän oli ensimmäinen, joka esitteli Madonnan Suomessa (omien sanojensa mukaan, todellisuudessa kai Madonnan Holidayta oltiin ainakin jo soitettu Suomessa ennen Like A Virginia). Madonnan Like A Virgin -levyn kannesta hän oli huomannut "heti italialaisamerikkalaiseen syntyperän ja sen, että alusvaatekappale oli päälläpäin", mitä tuo jälkimmäinen sitten edes tarkoittaa ja onko se edes suomea. (Kirjoitusvirheet à la Timo T.A.).

Sunnuntaina — niin paljon kuin tyypit minua ärsyttävät mutta sitäkin enemmän viihdyttävät — on pakko katsoa Neloselta se Mikkosten maailma, kun Nina T.A. Mikkonen kertoo miten feministeillä on g-piste ja aivot vaihtaneet paikkaa. Olen kovin ristiriitaisissa tunnelmissa haluanko sen ohjelman jatkuvan vai en, mutta ainakin toivon ettei kukaan onneton kasvata puhelinlaskuaan asiasta äänestämiseen!

5. maaliskuuta 2009

Tutkielma kylpyankasta







Testailin vaan vähän uutta kameraani.

4. maaliskuuta 2009

Uusi ystävä


Ostin itselleni uuden lelun ja tänään sen sitten sain hyppysiini. En ole vielä päässyt leikkimään sen kanssa, kun akun latautuminen on vaatinut tälleen ensimmäisellä kerralla vähän pidemmän ajan. Poden kyllä nyt hiukan huonoa omaatuntoa, koska en varsinaisesti olisi tarvinnut uutta kameraa. Edellisessähän ei ole mitään vikaa, mutta onhan tuo kuitenkin jonkin verran tehokkaampi peli kuin Canonin Ixus. Ja kun kerta törmäsin niin edulliseen tarjoukseenkin. Köyhällähän ei ole varaa ostaa halpaa, eikös. Tai siis halpahan tuo oli. Mutta siis... kuitenkin.

Sormet kyllä kovasti syyhyävät päästä kuvailemaan tuolla. Toivottavasti tulemme hyvin toimeen. Ajattelin ensi viikolla siirtyä joksikin aikaa luonnon helmaan metsän keskelle testailemaan uuden ystäväni ominaisuuksia.

Voisinkin kohta testata sitä, kun akkukin on jo latautunut. Voitte esittää toiveita testikuvan aiheista, niin voin sitten toteuttaa ja julkaista täällä parhaan ehdotuksen. Tai muutaman parhaan.

Ai niin, värjäsin muuten tänään hiukseni ihan mustiksi. Tähän mennessähän ne eivät ole olleet mustat vaan lähinnän tummansuklaan väriset.

Rakkauspalleronne täällä hei!


You are The Lovers


Motive, power, and action, arising from Inspiration and Impulse.

The Lovers represents intuition and inspiration. Very often a choice needs to be made.


Originally, this card was called just LOVE. And that's actually more apt than "Lovers." Love follows in this sequence of growth and maturity. And, coming after the Emperor, who is about control, it is a radical change in perspective. LOVE is a force that makes you choose and decide for reasons you often can't understand; it makes you surrender control to a higher power. And that is what this card is all about. Finding something or someone who is so much a part of yourself, so perfectly attuned to you and you to them, that you cannot, dare not resist. This card indicates that the you have or will come across a person, career, challenge or thing that you will fall in love with. You will know instinctively that you must have this, even if it means diverging from your chosen path. No matter the difficulties, without it you will never be complete.


What Tarot Card are You?
Take the Test to Find Out.




Via M, M ja A.

3. maaliskuuta 2009

Starry eyes

Olen lukenut kahdestakin blogista tässä viimeisen vuorokauden aikana, että ihmiset tuijottavat ja se ahdistaa. Eikä siinä mitään, ahdistaa se minuakin. Joskus on sellaisia päiviä kun tuntuu, että kaikki katsovat jotenkin oudosti ja sitten tekee mieli mennä tarkistamaan peilistä että onko meikit jotenkin poskilla vai roikkuuko puseroni helmasta kenties rintsikat. Ja esimerkiksi joku aika sitten kävelin Stockmannilla ja siinä parin metrin päässä oli minua nuorempi tyttö, joka katsoi suoraan silmiini. Käänsin katseeni ensin pois, mutta katsoin sitten tyttöä uudestaan ja hän vain yhä tuijotti. Kävelin ihan tytön ohitse hänen sitkeästi katsoessa minua suoraan silmiin. Hänen katseensa oli jotenkin todella kiinnostuneen ja avoimen oloinen, ja odotin hänen sanovan jotain, mutta mitään ei sitten tapahtunut. Itseni teki mieli kysyä että "mitä?", tietysti sellaisella tosi kärttyisellä ja tylyllä äänensävyllä, mutta jatkoin vain matkaani ja tyttökin häippäsi jonnekin. Hämmensi vain se tilanne. Tulinko tunnistetuksi ja jos, niin mistä yhteydestä. Minä en ainakaan tunnistanut sitä tyttöä mistään. Kaipa tarkkaavaisimmat lukijat voisivat minut tämän bloginkin perusteella tunnistaa kadulla, mutta toivottavasti ei.

No näistä tuijottamisista vaan tuli mieleeni, että pelkään itse usein olevani sellainen tuijottaja. Saatan usein, erityisesti bussissa matkuessani, ajatuksissani jäädä katselemaan jotain ihmistä. Erityisesti jos tämän ihmisen ulkonäkö tai tyyli miellyttää silmääni, tuntuu minusta kauhean mukavalta jäädä katselemaan häntä. Tykkään kuljettaa katsettani pitkin hänen kasvonpiirteitään, silmäripsiä, nenää, huulten kaaria... Teen sen tietysti täysin tiedostamatta ja vasta hetken päästä saatan havahtua tuijottaneeni liian pitkään. Noloa toki on, jos vastapuoli on havainnut tai jopa kiusaantunut tuijotuksesta. Kaikista nolointa on, jos toinen on miespuolinen ja kuvittelee tuijotuksella olevan jotain syvempää merkitystä. Tästä syystä ihmisten katselu onkin suotavaa yrittää suorittaa niin, että katseen kohteeksi joutunut ei sitä huomaa. Mikä onkin aika helppoa etenkin linja-autossa, kun kaikki tuijottavat kulmat kurtussa ulos ikkunasta ja yrittävät olla havainnoimatta ympäristöään.

Tuijottaminen koetaan negatiivisena ja on tietysti kulttuurissamme hyvien käytöstapojen vastaista. Yleensä tuijotuksen kohteeksi joutunut ihminen luulee sen johtuvan siitä että itsessä on jotain vikaa, vaikka tilanne saattaa useimmiten olla jopa päinvastoin. Minä ainakin ajattelen lähes poikkeuksetta ihmisten katseiden kohteina ollessani, että he ajattelevat, että onpas siinä ruma tai muuten vastenmielinen ihminen (saattaa tietysti olla että itsetunnossani olisi parantamisen varaa). Itse kuitenkin katselen kaunista, särmikästä tai jollain muulla tavalla mielenkiintoista ihmistä, ruman tai epämiellyttävän ihmisen kohdalla käännän katseeni pois. Myös jos ihmisellä on joku sellainen ominaisuus, kuten vaikka kehitysvamma tai muu hänen itsensäkin tiedossa oleva erityispiirre, niin yritän tietoisesti välttää katsomista, koska pienestä pitäen on opetettu että se on epäkohteliasta. Vaikka kyseinen ihminen olisikin kaunis tai muulla (positiivisella) tavalla kiinnostava.

Tästä tulikin mieleeni, että täytyy ensi kesää varten ostaa uudet aurinkolasit.


Ps. Hui kauhistus! Toivottavasti Kölnin kuulantyöntäjämme on tallessa ja ehjänä!

Kuolema tulee neljästi

Sain tietooni äsken Ahteri Petomaan tietotoimiston tanssikoulun kautta, että Åke Lindman on kuollut viime yönä. Rauha hänen sielulleen. Samalla kun luin tätä uutista netistä, minulle selvisi miten huono karma tuolla Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmalla on:
  • Ensimmäisellä kaudella kilpailija Kristiina Elstelän poika kuoli kesken kilpailun.
  • Toisella kaudella kilpailija Kirka kuoli ennen kuin ohjelma ehti edes alkaa.
  • Tänä vuonna tähän mennessä on kuollut sekä kilpailija viime vuoden Miss Suomen isä sekä nyt kilpailija Pirkko Mannolan mies, elikäs tämä Åke Lindman.

Joten, jos oma tai läheistenne henkiriepu on teille kallis, niin älkää ihmeessä osallistuko tuohon ohjelmaan! (Kaikkia minun lukijoitanihan sinne kosiskellaan vuoronperään, rah rah)...

2. maaliskuuta 2009

Tyttö on romuna, monessa osassa


Olen ollut jotensakin vailla keskittymiskykyä tässä viime päivinä, josta syystä varsinainen kirjoittelu blogiin on vähän kärsinyt. Olisi kyllä ollut kaikenlaista sanottavaa, mutta en ole vaan jaksanut panostaa niiden sanojen siirtämiseen kirjalliseen muotoon.

Olen tainnut tulla vanhaksi. Sen lisäksi, että muistini on ruvennut pätkimään todella huolestuttavalla tavalla, olen myös fyysisesti ihan romuna. Niskani ovat olleet viime aikoina niin jumissa, että päätä kääntäessä — mikäli se siis kääntyy — on kuulunut pelkkää rutinaa. Aivan kuin joku kakkosnelonen (uu, timpuritermejä) olisi naulattu niskaani ja takaraivooni. En muista aamua jolloin viimeksi niskaa ja hartiaa tai jotain muuta paikkaa ei olisi kolottanut. Näiden lisäksi selkäni oli ihan omituinen muutaman päivän ajan. Tuntui siltä kuin olisi tarve naksauttaa joku nikama selkärangasta. Viime yönä käänsin kylkeä sängyssä, selkärangasta kuului rusahdus ja sen jälkeen selkä onkin ollut taas normaalimpi. Olen myös astmalääkekuurilla muutaman viikon, koska siitä loppuvuoden yskästä lähtien henkeni on vinkunut säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja varmaan jonkun vaivan nyt unohdankin tästä. Niin ja jos talousuutiset sekä yleisellä että henkilökohtaisella tasolla jatkuvat yhtä synkkinä, niin kohta varmaan nautiskelen myöskin jotain mielialalääkkeitä kun saan hermoromahduksen. Sitä odotellessa! (Eilen illalla se oli jo melko lähellä).

Jos mennään kuitenkin positiivisempiin aiheisiin, niin minulla oli lauantaina todella kivaa. Olin illalla kuuntelemassa bändiä nimeltänsä Piecemaker. Kyseessä on paikallinen vielä melko tuntematon tapaus, enkä oikeastaan odottanut siltä kovinkaan ihmeitä. Siksi olinkin todella positiivisesti yllättynyt bändin ja musiikin tasosta. Oikeastaan ensimmäisistä sävelistä olin jo ihan myyty. Sehän todella svengasi. Soitto (ja laulu toki myös) oli mielestäni todella taidokasta, aivan kuin bändi olisi soittanut ammatikseen jo vuosia, ja tyypit on kuitenkin vain jotain parikymppisiä. Kappaleetkin oli oikeasti hyviä eikä sellaista lirpunlarpun massaa kuten useimmilla, ja ihan tosissaan tykkäsin siitä saundista ja svengistä ja mistä lie. Eikä minulla edes ole mitenkään oma lehmä ojassa kun kehun bändiä. Niin että jos joku levy-yhtiön tyyppi lukee tätä, niin kannattaa nyt äkkiä löytää tuo bändi. Käykää nettisivuilta kuuntelemassa kappaleita. Itse tykkään erityisesti tuosta Hippie gave me a note -kappaleesta. Enimmäkseen Harmittoman valistunut, korkealle jalostunut ja hyvin kriittinen musiikkitoimitus suosittelee!

Lauantai-iltana minut myös ilmeisesti yritettiin ostaa Golfilla. Autolla siis, ei sillä pallopelillä. Että saan sen auton, jos alan seukata, tai jotain. En ole ihan varma, koska ei siitä kännisestä sönkötyksestä oikein saanut selvää. Jouduin kieltäytymään ajokortittomuuteeni vedoten. Montaakohan kamelia yksi VW Golf vastaa? Ihan vaan, että tietäisin sitten hintani markkinoilla.

Ysiltä, eli ihan kohta, alkaa Subilla Tim Burtonin versio Charlie and the Chocolate Factorysta, jossa Willy Wonkaa esittää tietysti Johnny Depp. Minusta tuo leffa on ihan huippu, suosittelen katsomaan!


Ps. Olen ottanut postauksen kuvan kesällä 2005 Lontoossa Leicester Squarella, kun edellä mainittu leffa oli ensi-illassa teatterissa ihan siinä vieressä ja puisto oli koristeltu elokuvan teeman mukaisesti. Se oli kovin hienon näköistä, tuossa kuvassa ei valitettavasti näy kuin murto-osa siitä hienoudesta.

Maailmassa monta...


... on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa... ♫♪♫

Ilta-Sanomat

1. maaliskuuta 2009

California dreamin' on such a winter's day

Tämä kappale ei kyllä ole minulle henkilökohtaisesti klassikko, koska olen tykännyt ja kuunnellut tätä vasta viime vuosina, mutta klassikko silti. Rakastan tätä biisiä ja kaikista parhaimmillaan se on kuunneltuna kuulokkeilla, kun stereo... en osaa näitä musiikkialan termejä... siis kun oikea ja vasen korva kuulee eri juttuja, juu nou?

Ja tänään vaan tuntui tältä.





Tämä biisi on niin klassikko, että on varmaan ollut sata kertaa näissä Sunnuntaiklassikoissa, mutta kun en ole seurannut näitä kovin kauaa, niin so fucking what (sanoisi Mikael Jungner).

Hyvää maaliskuuta kaikille!