29. huhtikuuta 2009

Tweet tweet

Tänään tapahtui sitten se, mitä tässä ollaan jo jännitetty ja pelätty pidemmän aikaa. Minä nimittäin tein yllärit ja justsopivastinit, ja ajauduin Twitteriin. Kyllä vain. Turha enää väittää vastustavani noita tuollaisia juttuja sen jälkeen, kun Facebookiin läksin mukaan, joten miksen sitten tuonnekin. Sitä paitsi täytyyhän minun jo ihan opintojeni puolesta olla perillä näissä web 2.0 -sovelluksissa ja seli seli. Tuo on selvästi karsittu versio Facebookista, eli pelkästään ne statustekstit eikä mitään muuta. Kommentointijuttuja ei ole, mutta näemmä toiselle, jonka tweetseja seuraan, voin kirjoittaa myös jotain suoraan.

Itse kirjauduin tuonne nyt siksi, koska ajattelin, että olisi hauska lukea muiden juttuja siellä. Kuten vaikka Chris Cornellin tweetseja. Se kirjoittelee niitä sinne ihan oikeasti. Ei tämä ole Facebookissa mahdollista. En oikein vielä tiedä onko tuolla ihan normaalia alkaa seurata ihan kenen tahansa juttuja, vai onko vähän outoa jos nyt alkaisin seurata vaikkapa jonkun Mari Koon juttuja (tämä nyt ihan vain esimerkkinä), kun en tunne oikeasti kyseistä ihmistä, mutta seuraan hänen blogiaan kuitenkin. Apua, olen twitter-urpo!

En kyllä ole todellakaan vielä päässyt sisälle siihen touhuun, joten en lupaa mitään kovin tajunnanräjäyttävää materiaalia sinne, mutta tuolta minä nyt kuitenkin löydyn: http://twitter.com/tiinaharmiton. Jos kiinnostaa.

Kotoa, mutta darra on mahtava(*


Rupesin tekemään Facebookissa tuollaista testiä, että mistä herään vappuaamuna. Katsoin ensin kuvaa, että nam, Marlin simaa, lemppariani (kaupan valmisteista, siis). Sitten katsoin että onpa nuo tabletit tuossa pöydällä samanlailla aseteltu kuin minullakin. Ja onpa muuten ihan samanlaisetkin tabletit kuin minulla. Ja samanlainen pöytä. Ja muuten ihan samanlainen lasikin. Ja muuten samanlainen ikkunankarmikin kuin minulla! Sitten tajusin, että ei helvetti, tuohan ON minun simani ja minun lasini ja minun pöytäni ja minun tablettini. Todistaakseni pointtini, klikatkaa linkkiä.

Taidan muuten alkaa laittaa noihin parhaimpiin kuviini jonkinlaisen vesileiman tjsp. Harkitsin sitä jo tässä pari päivää sitten, mutta tämä tapaus ehkä vakuutti minut. Tosin tuskinpa noihin kuvablogin kuviin viitsin ruveta. Niiden laatu on niin keppainen, että jos joku niitä varastaa, niin tarpeeseensa kai sitten ottaa.


*) Tulokseni kyseisessä testissä.

28. huhtikuuta 2009

Tunnusmerkkilöitä

SailaE haastoi minut tämmöiseen meemiin, jossa pitäisi kertoa itsestään tuntomerkkejä. Täytyy ehkä vähän harkita mitä tuntomerkkejä jätän kertomatta, että saan jatkossakin kävellä rauhassa kaduilla.


Tämä haaste ei käsittele faktoja, vaan tuntomerkkejä.
Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.

  1. Olen noin 170 senttiä pitkä.
  2. Minulla on melkein mustat melkein pitkät hiukset. Yleensä ne on ponnarilla, paitsi vastapestyinä auki.
  3. Näin kevään tultua olen siirtynyt käyttämään punaista takkia.
  4. Pukeudun lähes aina farkkuihin. Muiden housujen käyttö on äärimmäisen harvinaista ja tapahtuu yleensä vain jos olen menossa johonkin vähän parempiin bileisiin.
  5. Minulla on yleensä tennarit jalassa. Paitsi tänään oli korkeakorkoiset kengät, mikä oli hyvin omituinen olotila.
  6. Kannan mukanani aina liian suurta olkalaukkua. Liian suuri tarkoittaa siis sitä, etten ikinä meinaa löytää sieltä rahapussia tai puhelinta tai mitä ikinä nyt sitten kaivelenkin.
  7. Olkalaukussani on i tre -rintamerkki, koska sydämetän Tamperetta.
  8. Korvissani on yhteensä kuusi korvarengasta.
  9. Kuuntelen lähes aina musiikkia mp3-soittimellani bussissa ja kaupungilla kulkiessani. Jos soitin joskus unohtuu kotiin, niin kyseessä on lähes katastrofi!
  10. Olen mielestäni myrtsin ja ihmiset pois pelottavan näköinen kuljeskellessani yksin, mutta ilmeisesti olen oikeasti jotenkin helposti lähestyttävän näköinen, koska... no, jos suoraan saa sanoa, niin olen hörhömagneetti.
  11. Saatan nauraa epäsopivissa paikoissa tai tilanteissa. Pyrskähtelen tosi helposti, jos jotain huvittavaa tapahtuu. Pokerinaamani on huono.
  12. Näpsin kännyllä kuvia toisinaan omituisissakin paikoissa, kiitos kuvapäiväkirjani.

En haasta ketään, mutta jos joku jatkaa, niin huikkaapa asiasta!

27. huhtikuuta 2009

Västäräkistä vähäsen


Heipä hei, hyvää iltaa! Miten olette voineet? Minä olen voinut ihan hyvin. Olin viikonloppuna paljon ulkona ja sain kasvoihini sekä rintakehääni jopa pienen rusketuksen punoituksen. Flunssa kyllä vielä hiukan kiusaa eikä yskimistä ainakaan vähennä se, että ulkona on kovin pölyistä, kuten aina tähän aikaan keväästä. Mutta muuten ihan kiva, että lämpötila humpsahti sieltä pakkasen puolelta melkein helteeseen. Tosin lämpöisten ilmojen mukana tuli yksi uusi ongelma. Sain nimittäin tuon mikroaaltouunin joululahjaksi ja sijoitin sen pakastimen päälle. Tämä ei ollut talvella mikään ongelma, mutta nytpä huomaan, että en enää saa keittiön ikkunaa auki kunnolla. Damn. Täytyy keksiä tähän joku ratkaisu.

Luontoäiti on sitten vekkuli. Kun lintuinfluenssa ei ottanut tuulta siipiensä alle (pun intended), niin keksittiin sikainfluenssa. Jo näyttäisi leviävän tehokkaammin ja ihmisiä tipahtelevan. Aivan kuin meistä haluttaisiin päästä eroon...

On pakko muuten kehua yhtä blogia, joka kuuluu sarjaan "voi kunpa olisin itse keksinyt tuon idean". Joku brittiläinen hemmo kirjoittaa blogia 1000 tiny things I hate. Osa noista jutuista on tietysti melko paikallista kamaa, mutta osa ihan yleismaailmallisia juttujakin. Hulvattomia sellaisia. Ja onhan se aina hyvää viihdettä, kun joku avautuu jutuista joita inhoaa! Nyt ollaan menossa vihajutussa #0157, joten hyvin ehtii vielä mukaan.

Minulla puolestaan on täällä bloggerin drafteissa varmaan 1000 juttua, joita olen joskus kirjoittanut ja jättänyt sitten julkaisematta. (Edit: Tarkemmin sanottuna 33 julkaisematonta kirjoitusta, tarkistin juuri.) Pitäisikö aloittaa sellainen roskapöntön aarteet -sarja, jossa julkaisen noita keskeneräisiä tai hylättyjä tekstejä? Toisaalta siinä on varmastikin ollut joku syy, miksi ne on jätetty julkaisematta...


Ps. Kuvan västäräkki ei liity lintuinfluenssatapauksiin, toivottavasti. Kuvasin kaverin lauantaina erään järven jäällä Etelä-Savossa.

23. huhtikuuta 2009

Silirimpsis

Poistun viikonlopuksi internetin aalloilta, joten turha odotella tänne mitään postauksia ainakaan ennen sunnuntai-iltaa, jos silloinkaan. Tauko tulee varmaan ihan hyvään väliin, koska olen potenut tällä viikolla flunssan lisäksi myös jonkinlaista blogiväsymystä. Ei vaan ole jaksanut naputella tänne mitään. Asiaa kyllä olisi, mutta keskittymiskyky on kateissa. Ja sitten taas toisaalta miettii, että kuka tätä oikein lukee... Äh, no menkööt.

Tuossa jokunen aika takaperin angstasin siitä, kun löysin eksäni Facebookista ja ihan varmasti se ei hyväksyä minua kaveriksi, kun on mustis vaimo ja kaikkea ja yhyy. No se oli aika turhaa, koska hyväksyihän se sitten kuitenkin. Olen viime päivinä vaihtanut muutaman viestin eksän kanssa, mikä on ollut kovin mukavaa. Jotkut vaan tuntuvat aina yhtä tutuilta, vaikka ei vuosiin olisi tekemisissä. Samalla myöskin huomaan hyvin kirkkaasti sen, miksi emme ole enää yhdessä. Sisäinen kielipoliisini saa henkisiä nyrjähdyksiä, kun luen niitä viestejä. Välimerkit, tai lähinnä niiden olemattomuus, ja yhdys sanat... Niin siis tarkoitan vain sitä, että olemme ihan liian erilaisia. Toiset meistä viilaavat pilkkua ja toiset varmaankin keskittyvät sitten olennaiseen. Onneksi aika kultaa muistot.

Olen nähnyt ihan ihmeellisiä ja sadistisia unia viime aikoina. Yhtenä yönä kimppuuni yritettiin käydä, mutta Gandalfin miekka suojeli minua (enkä edes ole katsellut tai lukenut Taru Sormusten Herrasta viime aikoina). Tänään päivällä näin unta, että olin Köpiksessä erään toisen bloggaajan seurassa ja tämä toinen bloggaaja jotenkin järjesti minut murhayrityksen kohteeksi. Sänkyni ja kaikki tavarani käsiteltiin jollain syövyttävällä aineella, mutta onneksi en ollut hotellihuoneessani sillä hetkellä. Tekijä saatiin kyllä kiinni. En edes halua kertoa kuka se toinen oli, ettei kukaan nyt ala kuvitella minulla olevan jotain sisäisiä patoumia tätä henkilöä kohtaan! Koska ei ole. Oikeasti. Unet on niin outoja. Mutta jätänpä teidät nyt sitten miettimään pienissä päissänne, että olinkohan se minä... Buahahahahaa.

Minulla on jotain inhottavaa kylkipistosvihlontaakin tällä hetkellä. Äh. Menisi pois.

Hyvää viikonloppua kaikille!

22. huhtikuuta 2009

Taivas vuotaa, lätäköt laulaa

Halusin laittaa tänään ysärikeskiviikon biisiksi Kelpo Poikia, mutta Youtubesta ei löytynyt kuin kolme kappaletta heiltä eikä parhaita ollenkaan, joten väänsin tämän itse. Video ei siis ole kummoinen, mutta kappale on sitäkin loistavampi!




(Kelpo Pojat - Heronisti)


Jos jollain on sanat tähän kappaleeseen, niin olisin niistä enemmän kuin iloinen. En nimittäin saa selvää saati sitten ymmärrä läheskään kaikkea tuosta...

Lenssu

Kuka käski istua siellä kylmällä ja vetoisalla lattialla lauantaina?

20. huhtikuuta 2009

Ei otsikkoa tällä kertaa


Tampereella on tuo Santalahti, joka järjestää mm. Sauna Open Airin ja paljon muita keikkoja. Sehän on loistavaa, että joku jaksaa raahata ulkomaisia bändejä tänne Tampereellekin, mutta on siinä sitten huonot puolensakin...

Ennen vanhaan (eli vaikkapa joskus viisi vuotta sitten) kun käytiin kotimaisten bändien keikoilla, niin mentiin joko Klubille tai Yo-talolle. Nämä ovat ehdottomasti suosikkejani Tampereen mestoista, joissa voi käydä eläviä bändejä kuuntelemassa. Nykyisin kun haluaa mennä kuuntelemaan jotain bändiä, niin tilaisuus on lähes poikkeuksetta Santalahden järjestämä ja Pakkahuoneella. Ja joka kerta pääsee kirosana, kun sen keikkapaikan kuulee. Pakkahuone ei ole mikään maailman viihtyisin paikka. Sinne ei mennä istuskelemaan iltaa, hörppimään siideriä ja kuuntelemaan musiikkia. Sinne mennään kuuntelemaan musiikkia seisoen ja musiikin loputtua sieltä rynnistetään mahdollisimman nopeasti ulos. Kaiken lisäksi siellä on melko suppeat juomavalikoimat, koska se ei ole ravintola. Siellä on erikseen aidattu anniskelualue, koska keikoille saa tulla alaikäisetkin. Mikä on tietysti heidän mielestään varmasti loistava juttu. Paikalla olevien alaikäisten vuoksi ovella on myöskin laukkutarkistus, ja kalliiden pääsylippujen lisäksi narikastakin joutuu maksamaan vielä 2 euroa siihen päälle. Ja kaiken huipuksi viimeksi siinä anniskelualueen portilla joku hädin tuskin itse 18-vuotiaan näköinen portsari kysyi meiltä paperit. Naurettiin melkein vatsamme kipeiksi, mutta portsarilla ei näkynyt edes hymynhäivähdystä kasvoilla. Oh joy.

Pakkahuoneella ei ole penkin penkkiä sillä puolella, missä saa juotavaa. Jos on Pakkahuoneella käynyt, niin tietää, että siellä on se yksi pieni katsomo eikä mitään muuta istumatilaa. Tämän lisäksi näillä Santalahden keikoilla on joku yli-innokas järjestysmies mustine nahkahanskoineen. (Ihan oikeasti se pitää sellasia kuristushanskan näköisiä käsissään koko ajan). Kiirastorstaina kun olimme Pakkahuoneella kuuntelemassa Kotiteollisuutta, niin siellä soitti kaksi muutakin bändiä. Jalkani olivat jossain vaiheessa ihan poikki ja istuimme lattialle, niin eikö se järkkäri sännännyt siihen että oitis ylös, ei lattialla saa istua! Olin ihan että no voi vittu, missäs sitten??? No ei vissiin missään sitten. Eikä siinä vielä kaikki. Samaisena päivänä siellä esiintyi joku FM2000, jonka musiikki oli ehkä sen illan raskainta antia. Kyseessä oli illan ensimmäinen esiintyjä eikä lavan edessä ollut vielä paljon ketään. Kolme poikaa siinä hiukan innostui pomppimaan ylös ja alas ja toisiaan vasten, eikä ketään ulkopuolista ollut lähimainkaan, niin se yli-innokas järkkäri oli koko ajan lähtökuopissaan siinä ja kerran kävi käskemässäkin niitä poikia, ettei saa silleen riehua. Hevikeikalla. Paikoillaan on seistävä.

Viime perjantaina oltiin kuuntelemassa Maj Karmaa samaisessa mestassa. Maj Karma alkoi soittaa jo ysiltä, (ilmeisesti siksi) koska Klubin puolella oli jotain muita bändejä samana iltana. En ole ikinä ollut niin tyhjällä Pakkahuoneella. Se oli hirveän sääli, koska Maj Karma on hyvä bändi ja olisi varmasti vetänyt Klubin tai Yo-talon täyteen. Pakkahuoneelle kun oli se ikäraja 15 ja korjatkaa jos olen väärässä, mutta luulen Maj Karman yleisön olevan lähinnä täysi-ikäistä sakkia. Ja täysi-ikäiset taas menevät mieluummin muualle kuin Pakkahuoneelle...

En nyt tarkoita olla kauhea negatiivinen vinettäjä ja epäkiitollinen paskiainen, ihan hyviä ne keikat aina on ja tosi kiva, että joku järjestää ja blaa blaa. Kun vaan olisi vähän viihtyisämpi ympäristö, parempaa juotavaa ja penkki jolle pehvansa laskea...


Ps. Kuva ei liity aiheeseen mitenkään. Siinä on vaan tytöille vähän jotain pientä ja kivaa näin maanantain kunniaksi.

19. huhtikuuta 2009

Kateellisten panettelua


Minä suorastaan ilahduin, kun huomasin Iltalehdestä, että Oskari Katajisto on taas työntänyt lusikkansa johonkin soppaan, joka ei hänelle varsinaisesti kuulu (kuten itsekin juuri teen). Oskarihan on vähän kuin Kristian Meurman, aina kommentoimassa lehdissä jotain päivän polttavia asioita. Kun näin Oskarin nimen Iltalehdessä, tiesin heti, että Oskarista minun pitää tänään blogiin kirjoittaman. Minulle selvisi, että Oskarilla on oma blogi, jossa on kuva hänestä itsestään panta päässä. Miten olenkaan voinut elää tähän asti lukematta Oskarin blogia?!?

Oskari kirjoittaa tuoreimmassa blogikirjoituksessaan Mikkosista ja siitä miten kateellista Suomen kansa on. Oskari kirjoittaa mm. että "Eilisten kirkuvien ja vahingoniloisten lööppien mukaan Mikkosten perhe katoaa eetteristä toukokuussa." Minua henkilökohtaisesti huvittaa se, miten joillain julkisuuden henkilöillä tuntuu menevän toimittajat ja kansa sekaisin. Jos toimittajat kirjoittelevat roskalehtiinsä juttuja, niin minun käsittääkseni se ei ole mikään kansan yleinen mielipide. Oskarin mukaan Suomen kansan infernaalisessa vihassa ja halveksunnassa on kyse defenssimekanismista!!!! (Sekä sanat että huutomerkkien lukumäärä lainattu suoraan Oskarilta). Oskari vielä kertoo defenssimekanismin tarkoittavan sitä, kun ihminen joutuu hämilleen häntä koskevan totuuden edessä. Selvähän se. Tämä kapeakatseinen kansa käyttää sitten defenssimekanismia, kun Timo "piipaa" Mikkonen arvostelee ohjelmassaan mm. homoja, sivareita, pettäjiä (!!!) ja oikeastaan kaikkia muitakin (paitsi tietysti itseään ja perhettään) siinä ohessa.

Mutta eniten minua kyllä ihmetyttää se hiuspanta.

17. huhtikuuta 2009

Happy Birthday MJ

Olen ollut niin saamaton lotjake, että en ole saanut tänne raapusteltua järkevää sanaa. Oli joku asia ihan oikeasti, mistä piti kirjoittaa, mutta arvatkaa muistanko enää? No enpä tietenkään. Mutta voin nyt avautua tässä sitten samalla vauhdilla.

Arvaatteko mistä avaudun? Feissareista. Tai en varsinaisesti feissareista vaan niistä ihmisistä, joiden mielestä feissareista ei saisi ärsyyntyä. Miten monta kertaa sitä onkaan kuullut sen saman virren, että kun ne on hyvällä asialla. Joo, no täytyy myöntää, että suurin osa feissareista on viherpiiperön näköisiä, jotka varmasti myös ovat kiinnostuneita myymästään asiasta, mutta palkkaahan niille siitä maksetaan. Ne tekevät työtään. Samoin tekevät työtään puhelinmyyjät, mainospostin jakajat ja muut suoramarkkinoijat. Voin liimata oveeni lapun "ei mainoksia, kiitos", eikä minun tarvitse joka kerta mennä henk.koht. sanomaan mainosten jakajalle, että ei kiitos. Voin laittaa suoramarkkinointikiellon puhelimeeni, mutta en voi laittaa minkäänlaista kieltoa noille face-to-face -tyrkyttäjille. Minulla on oikeus ärsyyntyä niistä! Se on minun ihmisoikeuteni kulkea kadulla rauhassa ilman kerjäämistä tahi tyrkyttämistä. Minä en tykkää tyrkyttämisestä! Oli kyseessä sitten maailman pelastaminen tai tuhoaminen tai mikä vaan siltä väliltä, niin en helvetti soikoon halua kaupungilla kulkiessani hokea "ei kiitos" niin kuin jotain mantraa.

Jos nyt vaikka kuvitellaan tilanne, jossa ihminen kävelee asematunnelin halki kahdesti päivässä viitenä päivänä viikossa. Asematunnelissa on vähintään kahden järjestön feissarit molemmin puolin käytävää ja ulkopuolella vielä kolmannen järjestön. Siitä tulee kuusi eikiitosta päivässä, mikä tarkoittaa kolmeakymmentä eikiitosta viikossa. Tämän lisäksi joutuu torjumaan myöskin erinäiset jeesuksen tyrkyttäjät siinä Stockmannin nurkalla ja jos Keskustorille jatkaa, niin siellä tulee parit feissarit lisää. Siinä on aika monta reipasta ja ystävällistä eikiitosta kuukaudessa, saati sitten vuodessa. Ja totta kai se feissaus kannattaa niille järjestöille, koska ei kai se muuten vain lisääntyisi sen sijaan, että loppuisi. Minun kohdallani ainakin se toimii tosin aivan käänteisesti. Eli vaikka asia olisi kuinka hyvä ja normaalitilanteessa saattaisin jopa tukea sitä, niin feissareihin ärsyyntymiseni vuoksi en suostu edes kuuntelemaan heidän asiaansa.

Jouduin muuten tässä pari päivää sitten omalla kotipihallani joidenkin mormonien feissaamaksi. Kuuntelin musiikkia kuulokkeet päässä, kun näin kaksi lettipäistä ja epäilyttävän siististi pukeutunutta nuorta tyttöä kävelemässä täältä meidän talolta päin. Tytöt katselivat minua sellainen pelottavan autuas hymy kasvoillaan. Yritin ignorata heidät, mutta kohtaamista oli vaikea välttää. Tytöt sitten pysähtyivätkin kohdalleni ja toisen suu alkoi käydä, mutta en kuullut mitään. Otin napit pois korvista, niin kuulin vain jotain jumalasta, joka meistä kaikista välittää ja että mikä on minun näkemykseni asiaan. Tuijotin hetken hieman hölmistyneenä ja sanoin sitten, etten millään nyt ehdi jäädä keskustelemaan asiasta. Tytöt toivottivat hyvää päivänjatkoa kovin ystävällisesti, nuo ärsyttävät perkeleet...

Tänään on muuten kuulemma Maynard James Keenanin syntymäpäivä, joten loppukevennykseksi aina yhtä iloista Toolia. Jos ei musiikista välitä, niin Toolin videot on ainakin aina ihan katselemisen arvoisia.





Ai niin! Tänään illalla rokitan Maj Karmaa livenä. Persantaita kaikille!

16. huhtikuuta 2009

Suojelualue


Kuvassa oikea vastaus eiliseen arvoitukselliseen kuvaan. Aika hyvin monet arvasivat jopa käkikellon, mutta kuvassa ei ole ikkuna vaan alkovini suuaukko ja sen verhot. Ja nuo valot ei tietenkään ole mitkään jouluvalot, vaan... no, ihan valot. Ne on siinä vuoden ympäri, vaikka valoisaan vuodenaikaan en niitä pidäkään päällä.

Oma suosikkini arvauksista oli kuitenkin se liito-orava. Sehän se selvästi oli. Aionkin nyt levitellä liito-oravan papanoita ympäri tämän blogin nurkkia, että tämä voidaan julistaa liito-oravan suojelualueeksi.

15. huhtikuuta 2009

In your face

Pitkä nenä niille, jotka eivät uskoneet Bärtilissä enää hengen pihisevän!




Pesukone teki eilen keljun tempun.




Kamerasta löytyi myös tällainen mystinen kuva. Kesti kyllä hetki tajuta mitä tuo esittää. Tajuatko sinä?





Keskiviikon köllykkää kaikille!

14. huhtikuuta 2009

Twenty-five Signs You Have Grown Up

1. Your houseplants are alive, and you can’t smoke any of them.

2. Having sex in a twin bed is out of the question.

3. You keep more food than beer in the fridge.

4. 6:00 AM is when you get up, not when you go to bed.

5. You hear your favorite song in an elevator.

6. You watch the Weather Channel.

7. Your friends marry and divorce instead of “hook up” and “breakup.”

8. You go from 130 days of vacation time to 14.

9. Jeans and a sweater no longer qualify as “dressed up.”

10. You’re the one calling the police because those %&@# kids next door won’t turn down the stereo.

11. Older relatives feel comfortable telling sex jokes around you.

12. You don’t know what time Taco Bell closes anymore.

13. Your car insurance goes down and your car payments go up.

14. You feed your dog “Science Diet” instead of McDonald’s leftovers.

15. Sleeping on the couch makes your back hurt.

16. You take naps.

17. Dinner and a movie is the whole date instead of the beginning of one.

18. Eating a basket of chicken wings at three in the morning would severely upset, rather than settle, your stomach.

19. You go to the drug store for ibuprofen and antacid, not condoms and pregnancy tests.

20. A four dollar bottle of wine is no longer “pretty good shit.”

21. You actually eat breakfast food at breakfast time.

22. “I just can’t drink the way I used to” replaces “I’m never going to drink that much again.”

23. Ninety percent of the time you spend in front of a computer is for real work.

24. You drink at home to save money before going to a bar.

25. When you find out your friend is pregnant you congratulate them instead of asking “Oh shit what the hell happened?”

Bonus 26: You read this entire list looking desperately for one sign that it doesn’t apply to you and can’t find one to save your sorry old ass.


Lihavoin ne, jotka kohdallani ehkä pitävät paikkaansa. Minullahan on selkeästi vielä toivoa! Osa noista oli tosin hiukan harkinnanvaraisia, oletan esimerkiksi twin bedin tarkoittavan kerrossänkyä eikä parisänkyä.

Lista täältä.

13. huhtikuuta 2009

Kissa


Kissalla on tapana käydä hiekka-astialla ja sen jälkeen hypätä kävelemään olohuoneen tummalle puiselle pöydälle, kun kukaan ei ole näkemässä. Aamulla tästä todistavat vain hiekkaiset tassunjäljet pöydällä. Kissa tietää muutenkin ne paikat, joihin ei saa mennä silloin kun ihmiset näkevät. Muulloin kaikki on sallittua.

Yhtenä iltana istuin läppärin kanssa nojatuolissa ja kissa tassutteli ympäri asuntoa. Huomasin vasta pitkän ajan päästä, että kissa istui hievahtamatta pimeässä makuuhuoneessa tuijottamassa minua niin, että kiiluvat silmät vain näkyivät. En tiedä miten pitkään se oli istunut siinä katselemassa. Silloin tuli mieleen tämä.

Kissa ei ole enää kauhean nuori, joten suurimman osan ajasta se viettää nukkuen saunan lauteilla (tai kylpyhuoneen matolla, kuten kuvassa). Paitsi silloin kun se tahtoo ruokaa. Sen lempiruokaa on tonnikala ja yhtenäkin aamuna se protestoi kovaäänisesti, kun annoin väärää ruokaa. Hetkeä myöhemmin kissa kuitenkin palasi syömään hyvällä ruokahalulla antamaani ruokaa. Kunhan oli tehnyt pointtinsa selväksi. Pelkkä säilyketölkin avaaminen saa kissan lähes hepulin partaalle. Eilen illalla tein lämpimiä tonnikalavoileipiä ihmisille. Kissalla on kyky saada itsensä kuulostamaan todella surkealta ja nälkäkuoleman partaalla olevalta raasulta, joten pakkohan sillekin oli sitten antaa tonnikalaa (kissojen sellaista).

Kissa on itämaista sukua ja käyttäytyy arvonsa mukaisesti. Kissaa ei saa silittää, mikäli kissa ei halua tulla silitetyksi. Jos kissaa yrittää silittää ilman sen lupaa, se ikään kuin katoaa käden alta ja jatkaa matkaansa niin matalana kuin vain mahdollista. Mutta jos kissa haluaa silityksiä, se ilmaisee sen kyllä hyvin kovaäänisesti. Ja silityksen täytyy tapahtua eteisen käytävämatolla. Muut paikat eivät ole kelvollisia silitystoimiin.

Jos kissalle ostaa kaupasta jotain, joka kulkee nimellä "kissan lelu", se ei taatusti halua leikkiä sillä. Sen sijaan kissa innostuu suunnattomasti vaikkapa jostain pakkausmateriaaleista. Jos on kuminauha, jonka päässä on hiiri, kissa haluaa leikkiä sillä kuminauhalla. Se hiiri ei kissaa kiinnosta. Kissa kelpuuttaa uuden lelun kyllä melko nopeasti jo noin vuoden päästä sen hankkimisesta.

Jos kissaa harmittaa, se osoittaa mieltään alkamalla katsella ylös naulakkoon tai verhoihin. Kissa on opettanut meidät ihmiset niin hyvin ymmärtämään, että jos epäkohtia ei oikaista nyt heti, niin kissa aikoo kiivetä parasta takkiasi pitkin naulakon päälle.

Miten kissaa muka voisi olla rakastamatta?

12. huhtikuuta 2009

I don't really miss God but I sure miss Santa Claus


Tiedättekö mistä tulee suomenkielen sana "pääsiäinen"? Minäpä tiedän. Pääsiäinen on alunperin juutalaisten juhla, jota juhlittiin Mooseksen aikaisen Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Siis vapaaksi pääseminen eli pääsiäinen. Myöskin muinaisina pakanallisina aikoina on pääsiäisen aikaan sijoittunut juhla kevään kunniaksi. Sitten tuli tällainen nuori uskonto, kristinusko, joka päätti että tämä juhla onkin kristitty ja että Jeesus ristiinnaulittiin ja vieläpä nousi kuolleista juuri silloin pääsiäisenä. Pääsiäisen epäkristillisyydestä kertoo myös se, että juutalaiset viettivät orjuudesta vapautumisen juhlaa oman kuukalenterinsa mukaan ja tänä päivänäkin me vietämme pääsiäistä kevätpäiväntasauksen jälkeisen täysikuun jälkeisenä viikonloppuna.

Toinen kristinuskon suuri juhla on joulu. Varmaan jo arvaattekin mihin olen tätä kirjoitusta johdattelemassa? Suomenkielen sana joulu tulee skandinaavisesta sanasta, joka tarkoittaa talvipäivänseisauksen juhlaa. Yule on englanninkielinen nimitys muinaiselle pakanalliselle talvipäivänseisausjuhlalle. Joulua on siis vietetty länsimaissa sydäntalven juhlana jo kauan ennen kristinuskoa. Ja sitten, kuin sattumalta, Jeesus syntyi justiinsa joulupäivänä.

En tiedä väittääkö Uusi Testamentti näiden Jeesuksen syntymä- ja kuolinpäivien olevan juuri täsmälleen nuo päivät (ei varmastikaan), mutta ainakin ne on näppärästi sijoitettu noiden vanhojen pakanallisten juhlapäivien päälle. Minulla on omat mielipiteeni uskonnoista, mutta ehkä pidän ne itselläni, koska en halua loukata ketään. (Vaikka miksi minun jumalattomat mielipiteeni loukkaisivat ketään, kun ei minuakaan loukkaa jumalien tuputtaminen? Minä vain ignoraan sen.) Kukin uskokoon mihin itse haluaa, tai olkoon uskomatta. Minusta on kuitenkin mukavaa, että voin viettää pääsiäistä ja joulua ilman sitä kaikkea kristillistä touhua siinä sivussa. Minun pääsiäiseen kuuluvat tiput ja puput ja noidat, ja jouluun tontut ja porsaat ja sellaiset.

Niin että hyvää pääsiäistä vaan kaikille juhlanne laadusta huolimatta!


Ps. Pahoittelen, jos postauksen kuva järkytti herkkäsydämisimpiä teistä. Huumorintajuni on paikoittain melko mustaa.

11. huhtikuuta 2009

Ulkonäkökeskeistä

Tää on ollut nyt jo tosi monella, joten minäkin sitten.


1) Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?

En ole. Tulisi lyhyempi lista, jos kertoisin ne asiat joihin olen tyytyväinen kuin ne joihin en ole tyytyväinen. Ja varmaan niitä tässä vielä kysytäänkin moneen otteeseen. Tiedän että olisi niin paljon siistimpää sanoa, että olen tämän näköinen ja se saa kelvata ja rakastan itseäni juuri tällaisena kuin olen, mutta ei se nyt vaan toimi. Tämä on oikeastaan syy miksi en edes halua vastailla näihin kysymyksiin, mutta vastailenpa nyt kuitenkin.

2) Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?

Haluaisin olla hoikempi, mutta sehän on vain itsekurista kiinni ettei tämä toteudu. Asioita joihin ei pelkällä itsekurilla voi vaikuttaa on mm. iho (haluaisin paremman ihon, omani on jotenkin kauhean väsynyt ja ruma, vaikka jostain syystä sitä toisinaan kasvojeni ulkopuoliset tahot väittävät kauniiksi), hampaat (haluaisin valkoisemmat hampaat), nenä (joku vähemmän ruma), lattana takaraivo (en voi pitää mitään pääpantoja tai vastaavia, kun takaraivoni on niin luiska), rinnat (haluaisin paremmat rinnat, en välttämättä isompia, mutta kauniimmat) ja mitä näitä nyt on.

3) Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?

Silmiä, hiuksia, suuta, varpaita/jalkoja nilkoista alaspäin, sormia/käsiä ranteista alaspäin ja... ei sitten varmaan muuta.

4) Meikkaatko päivittäin?

En. Olen ihan tosi laiska meikkaamaan nykyään. Tai en ainakaan jos ei kotoa tarvi poistua, kyllä nyt asunnosta ulostautuessa harjoitan edes pientä puuterointia.

5) Perusmeikkisi?

Käytän Max Factorin Panstikia silmänympäryksiin valokynän sijasta. (Tämä on hiukan noloa, mutta jos muistatte sen Juhana Helmenkalastajan jostain Diili-ohjelmasta ja joka sittemmin on painunut unholaan, niin luin jostain lehdestä kauan sitten hänen käyttävän tätä samaa kikkaa!) Käytän Panstikia myös meikkivoiteena ihon "ongelmakohdissa", muuten en laita meikkivoidetta koko naaman alueelle. Sitten tietty puuteroin naamani. Käytin ennen No 7:n irtopuuteria, mutta sitäpä ei enää saa Suomesta, joten olen yrittänyt löytää vastaavaa. Tällä hetkellä käytössä on Makeup Storen irtopuuteri. Se on ihan ok. Sitten rajaan yläluomeni mustalla eyelinerilla (jos jaksan) ja laitan mustaa ripsiväriä. Siinäpä se.

6) Hiustesi väri & pituus?

Tällä hetkellä mustat tumman ruskealla juurikasvulla. Pituus on joku semipitkä, ööh... Ne on varmaan nyt taas kasvaneet aika pitkiksi, tammikuun alussa leikkautin ne sellaisiksi olkapääpituisiksi muistaakseni.

7) Kuinka usein...
...värjäät hiuksiasi?

Parin kuukauden välein ehkä. Värjäysväri on silleen sopivasti melko lähellä omaa väriäni, joten tyvikasvu ei näytä kovin häiritsevältä vaikka kasvaisi joskus pidemmäksikin.

...peset hiuksesi?

Joka toinen päivä tai joka kolmas, riippuu vähän tilanteesta aina.

...käyt suihkussa?

Kokovartalosuihkussa käyn yhtä usein kuin pesen hiuksenikin. Joka aamu suoritan kyllä aamupesun, mutta vähemmällä itseni kastelulla.

...kuorit ihoasi?

Hmm, no. Minulla on sellaista kuorivaa naamanpuhdistusainetta, jota käytän silloin ja tällöin, eli noin joka toinen päivä. Kaulasta alaspäin en kuori.

...käyt kosmetologilla?

En ole käynyt ikinä. Tai siis kerran kulmakarvat nypittiin ammattilaisen toimesta, mutta siihen se sitten jääkin. Voisin haluta kyllä mennä johonkin ihon superhypersyväpuhdistukseen. Viime yönä näin unta, että sain botox-ruiskeita pitkin kasvojani. Huolestuttavaa.

...poistat ihokarvojasi?

No kulmakarvoja nypin lähes päivittäin (on nekin ihokarvoja), kainaloista poistan suihkussa käydessäni ja muita ihokarvoja kesäaikana silloin kun tarve vaatii. En ole pitänyt niin tarkkaa kalenteria näistä. Talvella en juurikaan jaksa poistaa säärikarvoja, kun ei niitä kukaan kuitenkaan näe. Paitsi tietysti sitten jos on tilanne, että joku näkee.

...käyt solariumissa?

En koskaan. Pelkkä ajatuskin solariumista tuntuu jotenkin tosi levottomalta.

8) Miten pidät hiuksiasi?

Voisin jättää tähän Katan vastauksen ("Balettinuttura tai ponnari, vastapestyinä aina auki.") koska noinhan se menee. Vastapestyinä pidän auki, muuten sullon ne ponnarille ja kotona pidän niitä jonkinlaisella mytyllä tai nutturalla.


9) Miten tukkasi on nyt?

Mytyllä. Mikä tarkoittaa sitä että ponnarilla ja sitten se häntä vielä on mutkalla siellä kumilenkin alla, että niskani saa vapaasti hengittää. (En tiedä hengittävätkö niskat, mutta siltä se ainakin tuntuu).

10) Rasvaatko ihoasi?

Rasvaan kasvot (miksi tämä sana on muuten monikko, eihän kasvoja ole ainakaan päällisin puolin kuin yhdet?) aina puhdistuksen jälkeen ja rasvaan myös jalkani suihkun jälkeen. Jalkapohjani ovat aivan kestämättömät, jos en käytä niihin jotain tosi rasvaista rasvaa ja raspia. Muita ruumiinosia en rasvaile, paitsi tietty käsirasvaa ja huulirasvaa käytän päivittäin.

11) Tyypillisimmät vaatteesi?

Kodin ulkopuolella farkut ja joku neule/tunika/villamekko. Kotona esiinnyn nykyisin legginseissä, villasukissa ja kietaisumekossa.

12) Mitä sinulla on nyt ylläsi?

Heh, no mustat legginsit, joissa on pitsiresorit nilkoissa, tumman violetti toppi, jossa on myöskin pitsireunukset ja olkaimet sekä sitten Indiskasta ostettu sininen batiikkivärjätty kietaisumekko. Paljain jaloin olen, mitä ei ehkä pitäisi olla, kun on pientä flunssaa.

13) Millaiset alusvaatteet on ylläsi?

Vaaleanpunamustat snoopy-alkkarit.

14) Kuinka monet farkut omistat?

Ei pysty laskemaan. Aika monet, mutta niistä vain ehkä kolmet on aktiivisessa käytössä. Lempparifarkkuni menivät rikki tuossa pari viikkoa sitten.

15) Millaisia kenkiä käytit viimeksi?

El Naturalistan punaisia joustinvarrellisia talvipopoja.

16) Millaista takkia pidit viimeksi?

Tuommoista hupullista tummanharmaata puolipitkää talvitakkia. En osaa sitä kuvailla sen tarkemmin. Sen kuva on joskus ollut täällä blogissa, mutta en jaksa etsiä sitä.

17) Minkälaisia rintaliivejä käytit viimeksi?

Mustia tuollaisia kevyesti topattuja (eipä niitä oikein muita myydäkään enää), taitavat olla merkiltään Sloggit.

18) Lempikorusi?

Ainoat korut joita yleensä käytän on hopeiset korvarenkaat. En kuitenkaan ole muodostanut niihin mitään tunnesidettä, joten lempikoruni ehkä ihan puhtaista tunnesyistä on sellainen enkelikaulakoru.

19) Käytätkö kynsilakkaa?

No juu, aina vähintään kirkasta, jos ei muuta. Käytän sellaisia hyvin vaaleita ja maanläheisiä värejä, tai sitten ihan valkoista. Kesällä saatan innostua jostain pastellinsävyistä. Varpaisiin saatan laittaa jotain hiukan kirkkaampaakin väriä.

20) Lempihajuvetesi?

Olen jämähtänyt siihen Glow by J Lo. Hyvää on vaikea löytää, enkä jaksa haistella uusia hajuvesiä ja etsiä uutta lempparia, joten tuo kelvatkoon.

21) Shampoo ja hoitoainemerkkisi?

Vaihtelee tosi usein. Tällä hetkellä taitaa olla jotain Herbinan perussettiä.

22) Millaisia sormuksia löytyy sormistasi?

Ei löydy.

23) Tarkkailetko painoasi?

Siitä ei tule kuin paha mieli.

24) Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut?

Niin, mikähän se sitten olisi ollut? Taidan aktiivisesti unohtaa aina kaikki kehut, kun en usko niitä kuitenkaan. Taisin saada positiivista palautetta söpöistä käsistä jonkin aikaa sitten. Ja sekin oli valokuvan perusteella.

25) Menisitkö kauneusleikkaukseen?

Voisin käyttää plastiikkakirurgin palveluksia yhteen arpeen, joka on aika keskeisellä paikalla kehossani. Toisaalta olen lukenut jostain, että arven hiominen saattaa aiheuttaa lisää arpikudosta, joten en tiedä olisiko se vaivan arvoista. Voisin myös tehdä rinnoilleni jotain, mikäli se ei olisi yleisesti niin paheksuttua.

26) Minkälainen on meikkipussisi?

Se vähän riippuu. Kotona meikit ei ole ikinä pussissa. Matkapusseja minulla on sellainen vihreävalkokukallinen vähän retrohenkinen ja sitten on Marimekon sininen liskopussukka ja sitten on vielä punainen sellainen läpinäkyvä verkkomaista ainesta oleva.

27) Minkä värinen on hiusharjasi?

Vaalean puun värinen.

28) Käytätkö ryppyvoiteita?

En käytä, paitsi jos ihan normaali silmänympärysvoide lasketaan ryppyvoiteeksi. Siinä ei kyllä mainita mitään ryppyjä poistavista vaikutuksista.

29) Montako käsilaukkua omistat?

No käsilaukkuja sanan varsinaisessa merkityksessä ei taida olla yhtään, mutta olkalaukkuja sitäkin enemmän. En pysy laskuissa mukana.

30) Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?

Haaveilen tatuoinnista niskaani, jonka saisi hiusten alle piiloon tarvittaessa, mutta en ole kovinkaan lähellä toteutusta. Jonkinlainen visiokin on siitä millainen se voisi olla, mutta niin... Ehkä se ei toteudu, en tiedä. Lävistyksiä ei ole muualla kuin korvissa, mutta korvissa on kyllä ihan oikea lävistys eli se tragus, josta täälläkin on joskus ollut puhetta. Toisessakin korvassa on tuolla ylhäällä sellainen, joka on kai nimeltänsä helix, mutta se on kyllä ammuttu ihan sellaisella lävistyspyssyllä, mikä kai on pahasti tehty, mutta toisaalta rustoni on aivan onnetonta lerpaketta korvissa ja nenässä.


Enkä tosiaan jaksa oikolukea tätä enää.

10. huhtikuuta 2009

Päästäismunia ja pashaa

Majailen nyt pääsiäisen vanhempieni lukaalissa kissan kanssa yksin tai kaksi tai kolmin, ihan miten vaan. On ollut niin toimelias viikko, että kokoan tässä muutamia ajatuksia viikon varrelta.


***

Muistatteko vielä Kalevin? (En muista olenko kertonut Kalevista tämän blogin puolella vai oliko se vain kuvablogin juttu. Sieltä ainakin löytyi merkintöjä aiheesta.) Jonain aamuna tällä viikolla lähdin kouluun ja huomasin tuossa pihassa, että Kalevi oli rouvineen saapunut taas. Rouva makaili siinä nurmikolla ja Kalevi piti vahtia tiukkana. Sain pari tuimaa katsetta Kalevin toimesta, etten vaan ole pahoilla asioilla. Suretti vähän sorsulipariskunnan puolesta, kun taivaalta tipahteli suuria valkoisia märkiä rättejä, mutta kaipa nuo ovat tottuneet näihin olosuhteisiin.


***

Kävin tällä viikolla myöskin yhtenä päivänä pk-seudulla junalla. Hämeenlinnassa näin junan ikkunasta neljä kurkea lentämässä taivaalla, aika matalalla jopa. Vantaalla näin talon, jonka yläkerrassa oli parvekkeen ovi, mutta ei parveketta. Havaitsin myös, että mitä etelämmäksi juna puksutti, niin sitä vähemmän oli lunta enää missään. Se oli mukavaa.


***

Helsingissä tulee käytyä loppujen lopuksi kuitenkin niin harvoin, että olen ihan Helsinki-urpo. Minulla on ihan kotioloissakin äärimmäisen surkea suuntavaisto ja Helsingissä olen todella sekaisin suunnista aina aluksi. En ikinä muista mistä ovesta rautatieasemalta pitäisi mennä ulos, että pääsen sinne minne haluaisin päästä. Siellä on oikeasti ovet kolmeen eri suuntaan. (Tai neljään, mutta ei niitä raiteille meneviä ovia lasketa). Miettikää nyt. Ihan silkkaa hulluutta!!!


***

Lopulta sitten kun pääsin kartalle, niin lähdin kävelemään rautatieasemalta Kamppiin. Ja voitteko käsittää, että jouduin siinä välillä torjumaan neljä feissaria. Neljä!!! Yritän kyllä aina sanoa kohteliaasti kiitos ei, koska työtänsähän he vain tekevät, mutta siinä neljännen kohdalla alkoi vituttaa jo aika reippaasti. Haluan perkele kulkea rauhassa, ilman että kymmenen askeleen välein joku ui liiveihini ja saa minut tuntemaan itseni huonoksi kun en jaksa olla kiinnostunut lasten/nuorten/aikuisten/pandojen/vesilintujen/jonkun muun asioista. Ja joka ainut noista vielä toivotti hyvää päivän jatkoa, jotta vielä tuntisin olleeni liian tyly. Ja sitten siellä Kampissa vielä aletaan vihjailla että kynteni tai hiukseni tarvisivat jonkinlaista tehohoitoa, hyvä etteivät kamppaa ihmisiä ja raahaa väkisin sinne kojuilleen.


***

Tampereellekin on ilmestynyt niitä haitaria lähinnä rääkkääviä romanikerjäläisiä. Täällä soittelee pari sellaista vanhempaa miestä, joista toinen soittaa saksofonia ja toinen haitaria, ja heitä on ilo kuunnella. Mutta sitten on lauma nuorempia tapauksia, jotka vain istuvat ja vetelevät auki ja kiinni sitä ammuvainaalta kuulostavaa haitariaan ilman minkäänlaista melodiaa. Kun katusoittoon täytyy kuitenkin olla jonkinlainen lupa, niin ihmettelen tosiaan etteikö tuohon asiaan voida millään tapaa puuttua? Minusta katusoittajat ovat ihania, mutta mitä siitä enää tulee, jos joka toisessa kadunkulmassa on joku katuepäsoittaja? Silkkaa paskaa.


***

Olen nyt saanut jonkun pienen flunssankin, joka ärsyttää. Kurkku on kipeä ja nenä hiukan tukossa. En kestä, jos tästä pienestä flunssasta tulee iso flunssa.


***

Hyvää yötä!

9. huhtikuuta 2009

Violetti



Valokuvatorstain 127. haaste.

8. huhtikuuta 2009

Taistelu on kahden sanan välin mittainen

Pienestä sitä voikin ihmisen päivä heittää häränpyllyä. Piti kirjoittaa ihan muista ja kepeän iloisista asioista. Sitten sattumusten kautta Facebookista, tuolta kirjasta johon paholaisen kätyrit keräävät päänahkojamme, löytyi entinen poikaystäväni. En lainkaan käsitä miksi reagoin tähän asiaan nyt näin voimakkaasti. Erostamme on jo pieni ikuisuus eikä sinä aikana ole tapahtunut pienintäkään haikailua (ainakaan minun puoleltani) eikä muuten tapahdu nytkään, ihan vaan tiedoksenne. Laitoin kaveripyynnön eksälle, mutta siitähän se varmaan kiikastaakin. Pelkään ihan älyttömästi, että hän ei hyväksy sitä. Ymmärrän kyllä sen (ainakin teoriassa) jos ei hyväksy, koska vaimonsa on niin mustasukkaista sorttia, tosin en tajua miten ihmeessä joku kymmenen vuoden takainen entinen tyttöystävä olisi minkäänlainen uhka heidän suhteelleen. (Omahyväisesti voin sanoa, että olisin kyllä saanut sen miehen takaisin jos olisin halunnut.)

Minua ei sureta niinkään se, että aikanaan pääsin eroon poikaystävästä, vaan se, että menetin ystävän. Olimme eron jälkeen paremmissa väleissä kuin varmaan ikinä ja hän oli minulle silloin yksi parhaimmista ystävistä. Sitten tuli uusi tyttöystävä, nykyinen vaimo, joka repi peliverkkarinsa jo siitä, että edes juttelin julkisella paikalla eksäni kanssa. Muutaman kerran kävimme kahvilla salaa eksän kanssa, mutta eipä sellainen ole kivaa kenenkään kannalta, joten vähensin yhteydenottojani ja lopulta lakkasin laittamasta edes vuosittaisia synttärionnitteluja. Olen tästä ollu hiljaa mielessäni pahoillani aina välillä (tosi harvoin), mutta nyt kun se sitten tuli eteen tuolla, niin...

No, pari päivää varmaan vatvon mielessäni tätä asiaa ja sitten eksä joko a) hyväksyy kaveripyyntöni, yllätyn positiivisesti ja toivon saavani jonkinlaisen kontaktin häneen taas tai sitten b) ei hyväksy kaveripyyntöäni, jolloin olen hetken pahoillani asiasta, sen jälkeen työnnän sen mieleni kaikista taaimmaisimpaan ja pimeimpään nurkkaan ja uskottelen taas itselleni olevani ihan sujut asian kanssa.

Kyllä elämä oli hemmetin paljon helpompaa ennen Facebookia...


***

Aiheeseen sopiva kappale kasarikeskiviikoksi tähän loppuun (ei voi olla ysärikeskiviikko, kun tuo kappale on vuodelta -88). Tykkään tästä laulusta kovasti.





Musta sateenvarjo lojuu rikki roskiksessa
Se on katkennut lause ja kuollut rakkaus
Ehkä kerran lempi suuri kiehui koskiksessa
Siitä muistona on tyhjä kortsupakkaus

Mitä jää, mitä jää?

Ehkä joku tuntikaudet seisoi portin luona
Odotti ja odotti ja poltti tupakkaa
Natsoista täyttyi roskis iltana tuona
Eikä luokse portin toinen koskaan tullutkaan

Mitä jää
Se on roskaa roskaa vaan
Ja elämä kaukana
Jatkaa kulkuaan
Mitä jää
Kun korit pengotaan
Se on roskaa roskaa
Roskaa vaan

Neiti Ajan kynsiviila narskuu yöt ja päivät
Silloin ja tällöin hän luuriin vastailee
Siellä soittavat ne jotka junistansa jäivät
Jotka eivät treffeillensä koskaan ehtineet

Mitä jää, hei mitä jää?

Kun he sitten merkkiportin luokse viimein ehti
Huolissaan suruissaan ja vielä huolissaan
Siellä heitä tervehti vain eilinen lehti
Roskapönttö puolillansa tuhkaa tuhkaa vaan

(Miljoonasade - Roskaa)



Ps. Niin siis tietysti ostin ne levyt.

Elämän tosiasioiden äärellä


Minulla on nyt vähän sellainen moraalinen dilemma. Tahtoisin ostaa tuon neljän cd-levyn Punk Ja Yäk! -boksin. Tiedän, että pitäisi säästää rahaa, koska minulla ei ole mitään käsitystä koska sitä seuraavan kerran saan. Mutta toisaalta taas haluan ostaa sen. Ei pitäisi tuhlata mihinkään ylimääräiseen. Toisaalta tällä hetkellä on vielä rahaa. Minun ei ole pakko saada tuota levyä. Mutta toisaalta tuo on kyllä jokaisen itseään kunnioittavan suomipunkin ystävän välttämätön hankinta. Noita kappaleita ei oikein saa ladattuakaan laittomasti ostettua mistään netistä.

Mitä teen??? Kuitenkin kävelen koulusta Epesin kautta kotiin. En mä tälle mitään mahda...


Ps. Tämähän on melkein kuin anarkistisempi versio Jane Austenin Järki ja Tunteet -kirjasta.

6. huhtikuuta 2009

Pommiin nukkumista ja reipastelua

Minulla oli tänään aamulla kasilta aika suuhygienistille. Hammaskiveä olisi pitänyt poistaa. Niin siis olisi pitänyt. Heräsin sitten joskus aamulla ja ensimmäisenä mietin, että onpas jo valoisaa ja seuraavana mietin että mikähän viikonpäivä on, ja sitten kun sain nämä kaksi asiaa mietittyä niin päästin pari kirosanaa. Kellohan oli siis jo varttia yli yhdeksän eikä mitään käsitystä miksi herätyskello ei ollut herättänyt. Joko en laittanut sitä soimaan illalla, vaikka sen herätysviisarin kyllä laitoin ihan aikaan, tai sitten olen aamulla unissani laittanut herätyksen pois päältä. No ei voi mitään, hiukan sakkoja on maksettava tästä nyt, että saan uuden ajan.

Tästä typeryydestä rankaisin sitten itseäni ja päätin heti aamupalan jälkeen lähteä kuntosalille. Loppujen lopuksi se oli todella huono rangaistus, koska huomasin nauttivani siitä hommasta yhtä paljon kuin ennenkin. Ja olin yllättävän vähän paskassa kunnossa ottaen huomioon sen, että olen treenannut viimeksi varmaan kahdeksan vuotta sitten ja lihonut tässä välissä ainakin sata kiloa. Jospa nyt saisi ihan vakkariin käytyä pari kertaa viikossa, kun sain aloitettua eikä se ollutkaan niin kamalaa. Se sinne salille lähteminen on aina jotenkin niin vaikeata vaan. Olen ihan kateellinen itselleni niistä ajoista, jolloin kävin 2-3 kertaa viikossa säännöllisesti kuntosalilla ja välillä jossain jumpassakin tai spinningissä. En silloin edes tainnut tajuta miten hyvässä kunnossa olin.

Kuntoilun jälkeen kävin hakemassa postista uudet verhot kotiini ja ripustinkin ne tänään jo ikkunaan. Hämmästyttävän ripeätä toimintaa. Edelliset verhot onkin olleet sen melkein kahdeksan vuotta ikkunassa. Uudet verhot ovat tämän näköiset (kuva ei ole minun ikkunastani vaan Elloksen nettisivuilta):



Verhojen vaihtamisen jälkeen oli ihan pakko ottaa tunnin torkut ja herättyäni päätin vielä leipaista pari pellillistä sämpylöitä. Nyt taitaa kyllä olla jotain pahasti vialla, kun olen saanut näin paljon aikaan yhden päivän aikana. Mutta sämpylät on kyllä hyviä.

5. huhtikuuta 2009

Lempikuvia

Elegia pyysi kertomaan mikä itse ottamista kuvista on suosikkini. Lempikuvia löytyi parikin kappaletta, jostain syystä molemmat on ulkomailla otettuja.

Toiselle sijalle lempikuvissa tuli tämä Zürichissä muutama vuosi sitten ottamani kuva. Jotenkin tykkään tämän kuvan tunnelmasta. On hämärää, kaunis kaupunki, taivaalla täysikuu ja laiturin nokassakin näyttäisi olevan joku pariskunta (isommaksi klikkaamalla näkee ehkä paremmin). Aivan kuvan oikeassa reunassa tarkkasilmäisimmät saattavat havaita myös Alppeja.




Ehdoton lempparini on kuitenkin tämä lontoolainen kala. Otin viime kesänä pari kuvaa Lontoossa hotellin aulassa olevasta akvaariosta ja tämä yksi vekkuli tuli aivan selvästi poseeraamaan kameralle. Linssikala!




Seuraavat kuvat eivät ole vielä ainakaan yltäneet lempikuvan asemiin, mutta otin ne eilen kun oli sateista ja pihapuut notkuivat pisaroista. Kuvat on siis ikkunastani otettuja, en suinkaan lähtenyt ulos kastumaan!







Jos laitoit tämän postauksen innoittamana oman lempikuvasi blogiisi, niin huikkaathan siitä kommenttiosastolla!

4. huhtikuuta 2009

Money Talks, Bullshit Walks

Nythän sitten kävi niin, että minun "varma" kesätyöpaikkani ei ollutkaan niin varma. Lama tuli ja teki temput ja niinpä näyttäisi minulla olevan edessä ensimmäinen kesäloma kymmeneen vuoteen. Melkein vituttaisi jos kiinnostaisi. Nimittäin nyt on oikeasti sellainen taistelun jälkeisen voipumuksen tila, etten osaa edes stressata enkä olla huolissani kesän rahatilanteesta. Ja loma... Sehän kuulostaa oikeastaan ihan tosi hyvältä. Vaikkakin palkattomalta. Opintotuki sanoi juuri bye bye, joten sieltäkään en saa mitään vaikka suorittaisin kesäopintoja, saapa nähdä mitä sossu sanoo. Tietysti haen koko ajan töitä, mutta kun nämä ajat nyt on mitä on, niin en ihan henkeäni pidätellen tässä odottele kutsua töihin.

Jos jotain positiivista tästä lamasta pitää sanoa, niin tämä saattaa luoda tilanteen, josta eräs anonyymikin tuolla kaukaisella kommenttiosastolla juuri sanoi ja josta tämä vuodatukseni oikeastaan alkoikin. Minä nimittäin toivon todella että tämän laman myötä tämä kapitalistinen talousjärjestelmämme, jossa rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy, romuttuu tai ainakin muuttuu jollain tapaa. En ole ikinä käsittänyt sitä, että yrityksen tärkein tavoite on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Kutsukaa vaikka vanhanaikaiseksi, mutta mielestäni yritysten pitäisi ensisijaisesti tuottaa tuotteita tai palveluita ja työllistää ihmisiä. Ei tietenkään tappiollisesti, sehän on selvää, mutta ei osaketuotot ja johtajien hirveät optiot voi olla tärkein tavoite. Työntekijän pitäisi saada vähintäänkin kohtuullinen korvaus tekemästään työstä ja olla arvostettua pääomaa yritykselle eikä niin, että työntekijä repii selkänahastaan alipalkattuna ja ylityöllistettynä mahdollisimman paljon hyötyä ja mahdollisimman vähän kuluja yritykselle, kun jotkut ihan toiset tyypit käärii rahat päältä ja juoksevat rallatellen pankkiin samalla kun yrityksen johto miettii, että mitenkähän tuota päälukua voisi pienentää jotta tulos näyttäisi paremmalta. Se Fortumista eläkkeelle jäävä hemmokin muuten saa eläkettä yli 40.000 euroa kuukaudessa. (Vrt. Fortum "säästää" eikä palkkaa kesätyöntekijöitä ensi kesänä.) Miettikää! Minä eläisin tuolla rahalla vuoden ihan tyytyväisenä. Tai parikin. Perkele.

Haluaisin uskoa kovasti siihen, että ahneella on paskainen loppu. Valitettavasti se vaan ei yleensä pidä paikkaansa. Paskainen loppu on sillä köyhällä työttömällä tai työkyvyttömällä, joka yrittää selviytyä täysissä sielun ja ruumiin voimissa tässä tukiviidakossa missä mitään ei saa tappelematta siitä ensin verissä päin. Ja kertokaapa mitä järkeä siinä on, että on taloudellisesti kannattavampaa olla työtön kuin hoitovapaalla pienen lapsen kanssa kotona?

Kaikki oikeistoporvarit voivat tulla nyt kertomaan miten hyvä juttu tämä kapitalismi nykyisellään on, mutta en ihan justiinsa ole valmis sitä nielemään.

***

Laman kunniaksi tässä lopuksi suosittelen kaikille, että kuunnelkaa ja katselkaa tämän aina yhtä piristävä Llama Song.

3. huhtikuuta 2009

Joni



Olikohan tämä Joni jotain sukua Jounille?

2. huhtikuuta 2009

Kuvakertomus päivästäni

Viime aikoina olen kärsinyt julmasta lihasjumista niskassa ja hartioissa.




Olen saanut lääkkeitä ja tänään kävin hierojalla. Se oli mukavaa.




Aamulla tein jotain, mitä kenenkään normaalin ihmisen ei pitäisi tehdä, eli jonotin Stockmannin ulkopuolella ovien aukenemista. Jäätelökioskit on jo ilmaantuneet katukuvaan.




Siinä odotellessani huomasin lahjapaketin sidottuna pyörätelineeseen.




Luulin ensin, että se oli pudonnut joltakin, mutta uteliaana kurkistin lähempää ja paketissa olikin lappu, joka kehotti aukaisemaan sen. Pienellä präntillä lukee, että iloa riittää useammalle kun jokainen avaa vain yhden paketin. (Kuva on lavastettu ja otettu kotona vasta jälkeenpäin).




Paketin sisältä löytyi toinen lappu.





Kävin myöhemmin viemässä lapun takaisin tuohon myymälään ja sain puisen voiveitsen. Tiedänkin jo minne tuo menee. Mökille siis.




Hulluilta Päiviltä ostin muutaman dvd:n. Ponille kyytiä tuotantokaudet 1 ja 2 sekä Control.




Ostin myös pari cd-levyä, tällä kertaa sellaisia joiden sisältö on tuntematon ja täysi yllätys. Laman levy ja Kyussin ... And The Circus Leaves Town. En ole vielä ehtinyt kuuntelemaan.




Sitten ostin myös pienen cityguiden Prahaan, koska ostin myös matkan Prahaan! Vajaa pari kuukautta ja sitten mennään! Jei!!!




Sitten äsken vielä ennen tämän postauksen aloittamista kävin ostamassa Jäätelöautosta turkinpippurijäätelöä.




Ihan tosi hyvää, nam nam!