30. joulukuuta 2010

I'd be safe and warm if I was in L.A.

On taas aika tehdä pieni yhteenveto kuluneesta vuodesta.

2010

1. Mitä sait synttärilahjaksi?
Hmm... Taisin saada jonkun "tee-se-itse" Zen-puutarhan (sisälsi aluslautasen, hiekkaa, simpukoita ja cocktailtikkuja) sekä eksoottisia hedelmiä. Varmaan jotain muutakin, mutta en muista, sori.

2. Seurustelitko?
Hyi, pois se minusta.

3. Pussailitko peiton alla?
Onpas spesifi kysymys. Onhan se peitto saattanut joskus päälläkin olla.

4. Oliko sinulla kesätyö?
Oli. Ja syksy- & talvityö myös.

5. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Tartteeko tähän nyt sitten sanoa se alempi korkeakoulututkinto. Tai ehkä oikeasti suurin saavutus oli sen yhden monivuotisen projektin elikäs harkkatyön saaminen rimaa hipoen hyväksytysti tehtyä, josta seurasi sitten myös tutkinnon valmistuminen.

6. Mihin petyit?
Jos ihmisistä puhutaan, niin en tiedä voiko sitä pettyä kuin itseensä. Muihin ihmisiin pettyminenhän vain tarkoittaa sitä, että on ollut harhaiset ja liian korkeat odotukset toisia kohtaan. Hiukan myös petyin siihen, että sekä vuoden alku että loppu on ollut hyvin kylmä ja lumekas.

7. paras muisto kaikista?
Ei voi nimetä yhtä ylitse muiden. Vuoden aikana on tapahtunut niin monenlaista parasta. On ollut parhaita juttuja kivojen ihmisten kanssa ja parhaita live-musiikkielämyksiä ja parhaita uusia ihmisiä on syntynyt jne.

8. Paras vaate jonka löysit?
Ai yksi paras vaate... Heh heh, "löysin" kesällä legginsit. Tiedän, että se on tosi epäcoolia, mutta ostin Indiskasta sellaisen ehkä parhaan mekon joka näytti kauhean kivalta mustien puolipitkien legginsien kanssa, sitä paitsi se vaateparsi oli myöskin maailman mukavin päällä. Kun nyt onnistuin unohtamaan sen, että tuntui kuin olisin kulkenut pitkissä alushousuissa. Niin että sori nyt vaan legginsien vihaajat. Mutta Crocseja en ole jalkaani laittanut ja olen myös pilkannut niitä julkisesti. Hyvittääkö se osan synneistäni?

9. Lempivaatteesi?
Mitä, onko tää eri kysymys kuin toi edellinen? No villasukat. On sukatkin vaate. Onpas.

10. Tuliko perheeseenne uusi perheenjäsen?
Yhden hengen ydinperheeseemme tuli ihan uusi jäsen, Mac"Mäkki"Book. Pidän hänestä. Laajennettuun perheeseemme tuli uusi (koira)serkku sekä (ihmis)serkun lapset.

11. Muuttiko naapuriin uus tyyppi?
Muistaakseni kyllä. En saanut kutsua tupareihin.

12. Oletko tutustunut kokonaan uuteen ihmiseen?
No siis yksi kokonaan uusi ihminen syntyi joskus alkuvuodesta ja olen jo jollain tasolla tutustunut häneen. Vielä emme puhu aivan samaa kieltä kuitenkaan.

13. Särkyikö sydämesi?
Luulin ensiksi, mutta ne olivatkin vain naarmuja.

14. Särjitkö jonkun muun sydämen?
Uskallan epäillä.

15. Mitä muistat vuodelta 2010?
Moniakin asioita. Mitä haluat tietää? Muistan, että BP läikytti öljyä ja Conan aloitti uuden ohjelman, joka meiltä suomalaisilta yritetään pimittää (thank god for the internet). Muistan myös, että kesällä oli lämmin, talvella kylmä ja vuodessa 365 päivää.

16. Jouduitko kertaakaan sairaalaan?
No tavallaan, joskaan en potilaaksi. Inhoan sairaalaa.

17. Sammuitko?
Niin sitä ei lasketa, jos itse käy makuuasentoon.

18. Aiotko lopettaa tupakanpolton uutenavuotena?
Tarttis kai ensin aloittaa. Mutta jos polttaisi yhden, niin ensinhän sitä aloittaisi ja sitten lopettaisi.

19. Paras koulumuisto?
Siis tältä vuodelta? Varmaan joku after school special.

20. Saitko jotain kauan odottamaasi?
Juu, sain.

21. Värjäsitkö tukkaa?
Aina ja iankaikkisesti.

22. Lakkasitko varpaankynsiä?
Kyllä vain. Vuoden väreinä olivat valkoinen, vaaleansininen, vaaleanpunainen ja turkoosi.

23. Paras kenkäostoksesi tänävuonna?
Varmaan jotkut kymmenet varvastossut. Ai ne ei ole kengät vai? No sitten varmaan yhdet sellaiset mustat kiilakorkoiset peep toe -kenkulit.

24. Mitä tv-ohjelmia seurasit?
Kaikkia. No ei vaineskaan. Muistaakseni joku kommentoi tänä vuonna, että katson liikaa televisiota, kun haukuin kaikki mainokset, tai jotain. Uusintojen (Gilmoren tytöt, Frasier, Frendit, 70's Show) lisäksi mieleeni päällimmäiseksi jäi kai The Big Bang Theory, True Blood, Sons of Anarchy, Weeds, Californication... en muista muita. Mutta dokumentit on kivoja. Varsinkin luonto- ja musiikkidokumentit.

25. Ajoitko kertaakaan ojaan/meinasitko?
En edes ajanut kertaakaan enkä meinannutkaan.

26. Mikä biisi tulee mieleen kesästä 2010?
It Ain't Like That by Alice In Chains.

27. Entä talvesta?
California Dreamin' by The Mamas & The Papas.

28. Kävitkö elokuvissa?
Kävin aika monta kertaa, mutta alle kerran kuukaudessa. Kävisin mielelläni useamminkin. Vuoden 2010 elokuvista aion ehkä tehdä listauksen jossain vaiheessa.

29. Tuliko kaamosmasennus?
Ei mikään masennus, mutta väsymys on kyllä ollut hirmuinen varmaan marraskuun alusta asti. Naurattaa kyllä silti.

30. Mitä odotat vuodelta 2011?
Olisi kyllä sikahienoa päästä käymään jossain ulkomailla. Odotan siis Barcelonaa, vaikka en tiedäkään tuleeko se luokseni.

28. joulukuuta 2010

The world is a joke when out of love

Vuoden 2010 uutisotsikkoja:
  • Neljä kissaa sullottiin matkalaukkuun ja jätettiin pakkaseen.
  • Koiranpentu pahoinpideltiin kuoliaaksi Äänekoskella tapaninpäivänä.
  • Kissa surmattiin julmasti.
  • Jätesäkkiin sullottu kissa jätettiin kuolemaan.
  • Mies heitti koirat parvekkeelta.
  • Koiraa tuntikausia kuristuskettingistä roikottanut sai pitää koiran.
  • Turkulaisnaiselta otettiin huostaan 20 nälkiintynyttä koiraa.
  • Omistaja esti koiran haukkumisen teippaamalla kuonon kiinni.
  • Pikkupojat potkivat siiliperheen kuoliaaksi.
  • Ahma ajettiin kuoliaaksi moottorikelkoilla Sodankylässä.
Tuossa oli otsikot, jotka pikaisella googlailulla löysin. Tuskin siinä oli edes kaikki. Ja nämä pelkästään Suomessa. Tänä vuonna.

Ahdistaa. Ihan toden teolla. Tämä on sairas maailma. Tai ei kai maailmassa mitään vikaa ole, mutta ihmiset ovat sairaita. Koko ajan enenevissä määrin. Miten jotkut ihmiset voivat olla noin säälimättömiä? Millainen aikuinen tulee lapsesta, joka pystyy potkimaan eläimen hengiltä?

Luin eilen illalla siitä koiranpennusta, jota oltiin heitelty ja kuristettu ja ties mitä, kunnes se kuoli. Tai en pystynyt edes lukemaan niitä juttuja, mutta näin yksittäisiä sanoja, jotka loivat mieleeni kamalan murhenäytelmän. Ahdistuin ja tulin vihaiseksi. Katselin Facebookista niiden mulkkujen naamoja ja tunsin puhdasta vihaa heitä kohtaan. Muuta en voi kuin toivoa, että karman laki toteutuu näiden ja kaikkien muidenkin kusipää-eläintenkiduttajien kohdalla vielä jonain päivänä.

Hyvät ihmiset, opettakaa lapsenne rakastamaan ja välittämään niistä pienistäkin luontokappaleista. Kasvattakaa heidät ymmärtämään oikean ja väärän ero. Näin lapsettomana on tietysti helppoa, joskin luvatonta neuvoa, mutta tuon ei luulisi olevan kovin vaikea tehtävä. Itse asiassa sen luulisi tulevan ihan luonnostaan. Paitsi tietysti jos omat arvot ovat jo alunperin ihan vääristyneet.

27. joulukuuta 2010

Nightmare after Christmas


Jos ihminen on sitä mitä syö, niin minä olen kinkku, poro, silli ja lohi. Olen myös peruna sekä muusina että laatikkona. Erityisesti olen joulutorttu ja paljon suklaata.

Joulun jälkeinen työnteko ei maistu ollenkaan. Olisin voinut vaikka maksaa siitä, että olisin saanut jäädä kotiin nukkumaan sen sijaan, että lähdin ulos hankeen rämpimään ja lopulta tänne työtuolilleni istumaan 8,5 tunniksi. Bussipysäkiltä työpaikalle jouduin kävelemään autotietä pitkin, koska jalkakäytävä oli jossain metrin syvyisen hangen alla piilossa. Aamukahviini laitoin maitoa, jonka parasta ennen -päiväys oli 23.12. En kuitenkaan ottanut avatusta purkista vaan avasin uuden. Joulun jälkeinen elämä närästää.

Jo noiden edellä mainittujen seikkojen perusteella olisi pitänyt tietää, että tänään ei kannata tehdä mitään kovin erikoista. Ja vielä mitä. Onnistuin deletoimaan erään osaston yhden kansion verkkolevyltä. Sanotaanko näin, että ctrl+alt+deleteni meni karmivalla tavalla pieleen. Tietokone yritti toki kysyä, että haluatko varmasti poistaa... enter... humps vaan, sinne meni. Ennen kuin aivoni ehtivät välittää EI EI EI!!! -komennon enter-sormelleni. (Jos ctrl+alt+deleteni olisi onnistunut, niin enterin painallus olisi laittanut koneeni lukkoon, mikä oli pyrkimykseni). Olisi pitänyt vaan jäädä kotiin nukkumaan.

Joulu oli ihan kiva, mutta onhan se tälleen aikuisten kesken pienellä porukalla vähän blaah. Kyllä lapsena oli ihan toista. Tänä vuonna lapsettunut kaveri hehkutti, miten erilainen ja ah niin paljon parempi joulu on nyt ensimmäistä kertaa lapsellisena. Rupesin miettimään, että minullahan olisi tässä pari-kolme kuukautta tehokasta aikaa hommata itsellenikin kivempi ensi joulu. Tai ehkä ei.

Luojan kiitos tämä on vuoden 2010 viimeinen maanantai. Valitettavasti ensi vuonna on taas 52 maanantaita edessä.

24. joulukuuta 2010

24. luukku


Laiskanpulskeaa Joulua kaikille!

Toivottaa Tiinalan väki

23. joulukuuta 2010

23. luukku

Tampereella on...



... Joulutori (tai oli eilen auki viimeistä päivää)...



... 13. Joulu Tampere...



... ja 45. Valoviikot.

Pitäisiköhän Joulupukinkin muuttaa Tampereelle?

22. joulukuuta 2010

22. luukku


Pispalan portaat alhaalta ylöspäin. Kuva ei edes anna niille oikeutta.

Äkkiseltään Pispalan portaiden jommassakummassa päässä seistessä, ja varsinkin niitä ylös kiivetessä, saattaa tuntua siltä, että portaat eivät lopu koskaan. Mutta ei sentään, kyllä ne jossain vaiheessa loppuvat. Niitä on kai yhteensä noin 310 porrasta. Tai sitten ei. Mitään faktaa noista portaista on vaikea löytää internetistä, tai ainakin väsymysasteeni on liian korkea tiedon tonkimiseen. Itsekin olen Pispalan portaat joskus kiivennyt ihan alhaalta ihan ylös asti, mutta luulen, että tällä hetkellä maitohapot voittaisivat enkä saisi jalkojani kiipeämään niitä loppuun.

Näin Hikipedia kertoo Pispalan portaista:
"Pispalan portaita, rappuja ja askelmia on varovaisen arvion mukaan noin 1 000 000 000. Tarkkaa määrää tutkijat eivät rohkene edes arvailla, sillä rappuja syntyy ja tuhoutuu kuin matoja raekuurossa. Portaat myös vaihtavat paikkaa, katoavat ja ilmestyvät tyhjästä. Toisinaan on tavattu portaita, jotka jatkuvat hamaan loputtomuuteen. Pispalan portaat saattavat olla sukua samankaltaiselle ilmiölle, velhokoulu Tylypahkan portaille."

21. joulukuuta 2010

21. luukku


Tampereen keskeisimmässä keskiössä eli Keskustorilla sijaitsee Tampereen Vanha kirkko. Uutena se ei tietenkään ole ollut nimeltään Vanha kirkko. Uutena se oli varmaankin vain "kirkko", koska se oli Tampereen ensimmäinen ja jonkin aikaa myös ainut kirkko. Nykyisin sitä kutsutaan kuitenkin Vanhaksi kirkoksi, koska se on otettu käyttöön jo vuonna 1825. Vanha kirkko on puukirkko ja sen on suunnitellut Carlo Bassi. Kirkko on pääosin Tampereen ruotsinkielisen luterilaisen kirkon käytössä, mutta kyllä sinne pääsee ihan tavallinen suomenkielinen rahvaskin toisinaan.

Kirkon rakentamista viivästytti kiistat kirkon paikasta, materiaalista sekä kaupunkilaisten yleinen köyhyys. Messukylän kirkkoherran ja hänen kannattajiensa vastustuksesta huolimatta antoi esivalta poikkeusluvan puukirkon rakentamiseen.

Vanha kirkko on Tampereen kantakaupungin vanhin julkinen rakennus. Sen ympärille istutettiin Tampereen ensimmäinen puisto vuonna 1835. Kirkossa on sisällä Getsemane-aiheinen alttaritaulu vuodelta 1831, jonka on maalannut R.W. Ekman. Aleksander Engelin piirtämä saarnatuoli on empiretyylinen ja sekin on vuodelta 1831. Tyypiltään Vanha kirkko on erivartinen ristikirkko. Mehän tiedämme mitä se tarkoittaa...

Kirje Joulupukille


Rakas Joulupukki!

Ihan ensimmäiseksi toivoisin joululahjaksi itselleni selkärangan. Olen huomannut kärsiväni sen puutteesta. Maassa matelu on niin älyttömän tylsää.

Lisäksi toivoisin itselleni lisää energiaa, että jaksaisin muutakin kuin olla vain väsynyt iltaisin. Ja helppoa rahaa, että minun ei tarvitsisi kauheasti rehkiä elantoni eteen.

Voisitko myöskin antaa ystävilleni joululahjaksi lisää aikaa, jotta he ehtisivät viettää sitä enemmän minun seurassani.

Näiden helppojen toiveiden lisäksi haluaisin toivoa vielä maailmaan rauhaa. Jos et ehdi jouluaaton ja -päivän aikana järjestää tätä, niin uusivuosi voisi olla ihan hyvä deadline. Pääasia, että ensi vuonna enää kukaan ei ampuisi ketään toista eikä yksikään pommi räjähtäisi.

Voisitko myös järjestää niin, että jokainen ihminen saisi elää ihmisarvoista elämää ja jokainen eläin eläinarvoista elämää? Ja että paha saisi aina palkkansa ja ahneella olisi paskainen loppu. Osaathan sinä valmistaa ne pajassasi, Joulupukki?

Ilahtunut olisin myös, jos saisin joululahjaksi graduni valmiiksi kirjoitettuna. Tai no jos ei kirjoittettuna, niin ainakin aiheen sille.

Koska jouluna täytyy muistaa myös eläimiä, niin voisitko tuoda kissalleni uuden hiiren? Edellinen on ihan riekaleina ja viimeksi siltä lähti häntäkin. Tekohiiri mielellään, ei tarvitse olla elävä.

Jos vielä vähän saan toivoa, niin rakas Joulupukki toivoisin, että kesä tulisi pian. Ja että se olisi yhtä lämmin kuin viime kesä.

Rakkain terveisin,

Tiina

Ps. Voisitko Joulupukki tuoda minulle vielä langattomat kaiuttimet läppäriini?

20. joulukuuta 2010

20. luukku


Ehdin sentään vielä 20. päivän aikana laittaa tämän luukun!

Tämä on sellainen pallura, joka kesäisin pyörii tuossa veden voimalla ja talvisin se on suojattuna tuollaisella lasikuvulla. Taidetta on. Hieno. Pallura sijaitsee Hämeenpuistossa Tampereen pääkirjaston Metson lähimaastossa (näkyy kuvassa takana).

Arvaan, että tämän päivän luukun faktat löivät teidät suorastaan ällikällä.

19. joulukuuta 2010

19. luukku


Patsaista puheenolleen...

Näsijärvellä seilaili viime vuosituhannen alussa höyrylaiva Kuru, jonka piti olla vähintään yhtä uppoamaton kuin Titanic aikanaan. Mutta sattuipa niin, että 7. syyskuuta vuonna 1929 Näsijärvellä kävi erittäin voimakas tuuli. Kuru lähti Mustanlahden satamasta klo 15.15 siitä huolimatta. Tämän epäonnisen lähtöpäätöksen teki aluksen päällikkö Onni Saarinen. Kyydissä oli 150 matkustajaa ja 12 hengen miehistö. Päästyään Siilinkarin kohdalle Kuru joutui ristiaallokkoon ja valtavat hyökyaallot iskeytyivät sitä vasten. Hyökyaallot täyttivät laivan keulakannen painaen laivaa alaspäin, rikkoivat matkustajatilan ovet päästäen veden myös sisään laivan runkoon ja lopulta kaatoivat koko laivan. Pelastuneita oli 22.

Onnettomuuden 11. vuosipäivänä 7.9.1940 paljastettiin Kurun haaksirikon muistomerkki Näsinkalliolla. Patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Yrjö Liipola. Patsas esittää naista, joka on kääntynyt selin Näsijärvelle ja Siilinkarille, jossa Kurun onnettomuus tapahtui. Naisella on käsivarrellaan lapsi ja toinen helmoissa ikään kuin hakemassa turvaa.

Kurun uppoaminen on pahin Suomen sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus.

18. joulukuuta 2010

18. luukku


Hämeen- elikäs Tammerkosken sillan kaiteiden päissä seisovat Pirkkalaisveistokset. Näitä patsaita on siis yhteensä neljä kappaletta. Suomen neito, Veronkantaja, Eränkävijä ja Kauppias. Kuvassa huuruinen Suomen neito, joka saa myös vappuisin teekkarilakin päähänsä.

Patsaat lahjoitti Tampereelle kauppaneuvos Rafael Haarla ja aiheidean laati Haarlan toimeksiannosta kirjailija Jalmari Finne. Patsaat on tehnyt kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen. Patsaat valmistuivat ajallaan samana vuonna kuin myös Hämeensiltakin valmistui, eli 1929. Tiukan aikataulun takia Aaltonen ehti syventyä kuitenkin vain Suomen neitoon ja Eränkävijään. Veronkantaja ja Kauppias jäivät ikään kuin keskeneräisiksi. Tätä tuskin tietämätön kuitenkaan mistään huomaa.

Kauppaneuvos Haarlan mielestä patsaat olivat aika onnistuneita. Hän kommentoi patsaita niiden julkistamisen jälkeen: "En sittenkään voi päästä ajatuksesta, että tarkoitus olisi selvempi ollut, jos veistokset olisi muovailtu aikakauttansa kuvaaviin pukuihin. Että Pirkkalaisvallan symboolit ovat nyt joka tapauksessa paikallaan, siitä olen iloinen." Nythän patsaat seisovat sillan päissä alastomina, oli sitten kesä tai talvi.

Lisää patsaista voi lukea täältä.

17. joulukuuta 2010

17. luukku


Särkänniemen huvipuisto avattiin vuonna 1975. Tai silloin se oli vielä huvipuisto. Nykyisin se on elämyspuisto. Kuten aiemmin joulukalenterissa jo kerrottiin, Näsinneula valmistui vuonna 1971. Kesällä 1973 Näsinneulan juurella oli tivoli, joka huomattiin niin suureksi menestykseksi, että Neulan huvipuiston toimintaa pyydettiin jatkamaan seuraavanakin kesänä. Näiden kahden kesän jälkeen Särkänniemi osti omia huvituslaitteita Linnanmäen ylijäämävarastoista. Ensimmäisiä laitteita Särkänniemessä olivat mm. Troika, Calypso, Vauhtivirveli ja Autorata.

1800-luvulla Särkänniemen paikalla sijaitsi mm. kolme panimoa ja jäävarasto. 1900-luvulla niemen kärjessä toimi saha. Ennen huvipuistoa Särkänniemessä ehdittiin avata akvaario ja planetaario jo vuonna 1969. Itse muistan erityisen hyvin 80-luvulta ne ihanat hylkeet, jotka polskuttelivat altaassaan Näsinneulan juurella. Vaikka se nyt ei varmastikaan ollut hyljearvoista elämää, niin ne toivat paljon iloa pienen tytön elämään. Kauas on tultu noista ajoista. Silloin irtokarkitkin maksoivat vain 10 penniä/kappale ja niitä ostettiin lasin takaa silleen, että markalla noita ja markalla noita ja sitten viidelläkymmenellä pennillä noita... Hupsis, taisi lähteä vähän sivuraiteille tämä nyt.

Kuvassa Särkänniemen nykyisistä laitteista Tornado.

16. joulukuuta 2010

16. luukku


Tampereella Leinolassa tai Vehmaisissa (en minä tiedä kumpi kaupunginosa se on, kun Wikipediassakin sanotaan, että Vehmaisissa Leinolassa) Mannerheiminkalliolla seisoo vuoden 1918 vapaussotureita eli valkoisia edustava Mannerheimin patsas. Patsas on valmistunut 1939, mutta sen paljastaminen viivästyi sodan takia sekä siksi, ettei täällä osattu päättää, minne patsas pitäisi tyrkätä. Patsas oli tarkoitus ensin sijoittaa Koskipuistoon, mutta koska patsas on "puettu" vuoden 1918 sotisopaan, jolloin Mannerheim esiintyy ikään kuin Tampereen valloittajana, ei pidetty kovin korrektina sen sijoittamista keskustaan. Vasta vuonna 1956 patsas pystytettiin Mannerheiminkalliolle paikalle, jolla Mannerheimin sanotaan tähystelleen kohti keskustaa ja seuranneen Tampereen valloitusta.

Patsas on noin kolme metriä korkea pronssipatsas (plus hiukan minua korkeampi jalusta, Mannerheimin pää huitelee siis kai melkein viidessä metrissä). Patsas on tehty Eero Järnefeltin vuonna 1933 maalaaman Kenraali Mannerheim vuonna 1918 Vehmaisten sotanäyttämöllä -maalauksen pohjalta. Patsaan jalustassa on teksti "Mannerheim seisoi tällä paikalla Tampereen valloituksen aikana huhtikuun alkupäivinä 1918".

Tampere on tai ainakin on ollut hyvin "punainen" kaupunki. Siksipä Mannerheimiin suhtaudutaan täällä melko ristiriitaisin tuntein. Patsaskin saa aina toisinaan peitokseen punaista maalia tai sitä töhritään muilla tavoin. Tavallaan ymmärränkin. Joskus patsaan kivijalkaan on kirjoitettu sana "lahtari". Patsaan sijainnistakin kinastellaan aina välillä. Toiset haluaisivat, että Mannerheim siirrettäisiin jonnekin keskustaan, toiset taas eivät missään nimessä halua Mannerheimia minnekään näkösämmälle. Minun mielestäni sillä on aivan hyvä paikka tuolla Mannerheiminkalliolla. Kun sen nimikin on sattumalta sopivasti Mannerheiminkallio. Tartte ny mitään ruveta siirteleen...

15. joulukuuta 2010

15. luukku


Tampereen vanha piiritullikamarin rakennus valmistui vuonna 1901. 1980-luvun lopulla rakennus kunnostettiin kulttuurikäyttöön. Nykyisin rakennuksessa toimii Tullikamarin kulttuurikeskus, joka pitää sisällään Pakkahuoneen ja Klubin. Pakkahuoneelle (kuvassa) mahtuu yleisöä 1200 henkilöä ja Klubille 350 henkilöä.

Klubi on lempparini Tampereen keikkapaikoista. Pakkahuoneessakaan ei varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta siellä järjestetään yleensä ikärajattomat tai K-16 -keikat, joka tarkoittaa sitä, että täysi-ikäiset alkoholia nautiskelevat henkilöt joutuvat sijoittumaan karsinaan, jossa ei ole yhtä ainutta istumapaikkaa. Ja varsinkin jos keikka on Santalahden järkkäämä, niin järjestysmiehet ovat niin natseja (sori vaan, mutta tämä on totuus), ettei siellä uskalla istua edes lattialle. Rakennuksena kuitenkin rakastan Pakkahuonettakin erityisen paljon.

Tampereella kaivetaan tällä hetkellä jotain massiivista maanalaista pysäköintikeskusta, jonka räjäytys- ja rakennustyöt viime syksynä kivasti aiheuttivat useiden senttien notkahduksia ja pienoisia romahduksia Tullikamarin rakenteisiin. Saatanan autoilijat, aina pilaamassa kaiken. No, onneksi rakennus on vielä kuitenkin pysynyt pystyssä. Voisin käydä ihan henkilökohtaisesti läppäämässä poskelle jotain vastuuhenkilöä, jos Tullikamari romahtaisi tai menisi muuten rikki. Kerta se on niin monin tavoin rakas paikka minulle.

14. joulukuuta 2010

14. luukku


Tämä pytinki rakennettiin vuosina 1902-1907 ja tunnettiin aluksi nimellä Johanneksen kirkko. Vuonna 1923 siitä tuli Tampereen hiippakunnan tuomiokirkko. Kirkon on suunnitellut Lars Sonck.

Kirkon sisäseinillä on Hugo Simbergin maalaamat freskot Haavoittunut enkeli ja Kuoleman puutarha sekä koko lehterin kaidetta kiertävä Köynnöksenkantajat. Alttaritaulun nimeltä Ylösnousemus on Magnus Enckellin maalaama. Simbergin maalaukset, joissa oli luurankoja ja alastomia poikia, aiheuttivat suunnatonta paheksuntaa aikanaan. Ne oltiin jopa aikeissa maalata piiloon, mutta jonkun äänestyksen tuloksena, yhden äänen enemmistöllä, ne saivat kuitenkin jäädä. Kirkon kattoon on maalattu käärme, joka myös sai osansa paheksunnasta. Valitettavasti minulla ei ole sisäkuvia tuomiokirkosta (paitsi pari ruppanaa kännykuvaa), mutta googlaamalla tai Wikipediasta löytää kuvia noista maalauksista.

Normaalisti tuomiokirkko ei ole ulkoa noin valkea, mutta olen ottanut kuvan kovin huuruisena päivänä viime talvena.

Mitä ihmettä? Huh huh!

Tämä oli jotenkin hauska juttusarja.
Mitä ihmettä, Iltalehti? Ollaanpas sitä nyt otettu joku silmätikuksi, Iltalehti!

13. joulukuuta 2010

13. luukku


Pysytään nyt tällä tornilinjalla, kun kerta ruvettiin.

Kolmas tunnettu torni Tampereella on tietysti haulitorni Pispalassa. Haulitorni on — luonnollisesti — rakennettu haulien valmistusta varten. Haulitorni on rakennettu vuonna 1908 ja on ainoa Suomessa jäljellä oleva haulitorni. Haulien valmistus tornissa lopetettiin 1972. Haulitorni on 55 metriä korkea.

Muistan, että haulitorni eleli pitkään Tampereella ilman tuota rappusten keskellä näkyvää hauliputkea, jota pitkin lyijy syöksyi kohta uutta elämää haulina. Joskus 90-luvulla tornille tehtiin uusi putki. Tästä en tosin löytänyt mitään faktaa internetistä, mutta luotan omaan muistiini.

Täytettyään 100 vuotta haulitorni sai lahjaksi ensin juhlavalaistuksen muutamaksi kuukaudeksi ja seuraavana vuonna pysyvän valaistuksen. Kuten kuvasta näette.


Wikipedia kertoo haulien valmistuksesta:
"Haulimestari kiipesi torniin yleensä neljän aikaan aamulla tulia virittelemään. Kylminä talviaamuina lyijypadan lämpiäminen kesti kolmekin tuntia. Pataan mahtui kerralla 400 kiloa lyijyä. Se hinattiin harkkoina ylös tornin huipulla sijaitsevaan valuverstaaseen. Tornin kehikkorakenteen keskellä oli koko tornin korkuinen hauliputki. Hauliputken yläpäässä oli vaihdettavat erikokoiset seulat, joiden läpi sula lyijy pääsi putoamaan alas pisartuen halutun kokoisiksi hauleiksi. Lyijy nosteltiin seulan päälle käsikauhalla. Pisarat muotoutuivat pallomaisiksi hauleiksi, kun ne pyörivät ja jäähtyivät pudotessaan vapaasti ilmassa putkea alas. Lopullisen jäähtymisen varmisti alla oleva vesiastia.
Alhaalla haulitehtaassa haulit kuivattiin ja seulottiin, muotovialliset poistettiin ja lopuksi haulit kiillotettiin grafiittirummussa. Tehtaan naiset ompelivat pellavakankaasta pusseja, jotka täytettiin punnituilla hauleilla."

Nainen joka vihaa huonoja loppuja ja elokuvien pätkimisiä

Hei te kaikki tuon Miehet jotka vihaavat naisia -elokuvan nähneet, tai ainakin sen tv-version, alkuperäisestä leffasta minulla ei ole tietoa. Olenko ainut, jonka mielestä se elokuvan loppu oli ihan pläts ja pliisu? Leffa oli alusta alkaen täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja mitä tapahtuu viimeisen viidentoista minuutin aikana? Yhtäkkiä se yksi löytyykin elävänä jostain Australiasta ja tralala happy ending viidessä minuutissa. Mutta kaikista pöljintä siinä lopussa oli se, kun se Lisbeth nyt sitten nosti rahat siltä joltain tililtä ja lähti minne lie maailman ääriin. Ja sitten se oli tietysti tallentunut valvontakameralle, jossa näkyi aivan todella selkeästi naisen kasvot, mutta blondi peruukki tietysti oli niin hämmentävä, että kukaan muu kuin se yksi hemmo ei sitä tietenkään tunnista. Tosi uskottavaa. Paitsi tietysti jos seuraava elokuva jatkuu jotenkin loogisesti tämän elokuvan lopusta. Mitä epäilen. Jotenkin vaan tuntuu, että muutaman tunnin mittaiseen jännitysnäytelmään oltiin tehty aivan liian helpot viimeiset 15 minuuttia. No, keskittymiskykyni oli kyllä kultakalan luokkaa koko leffan ajan, mutta silti olisin toivonut jotenkin vähän vähemmän laimeata loppua. Onko kirjan loppu paremmin tehty vai ei, en tiedä.

Sitä paitsi MTV3:n tapa näyttää näitä ns. elokuvia on maailman rasittavin. Kuinka sitä mitenkään voi tulla imaistuksi mukaan jännitykseen, kun elokuva on ensinnäkin jaettu kahtia kahdelle eri sunnuntaille. Mutta jotta tässä ei olisi vielä kaikki, se on jaettu myös kahtia sen yhden sunnuntain aikana, koska Kymmenen uutiset ja sää ja mää on pakko näyttää siinä välissä. Ja sen lopun aikaa kun sitä elokuvaa vihdosta viimein todella näytetään, niin se on pätkitty kymmenen minuutin pätkiin niillä turkasen mainoskatkoilla! Voi elämä. Olisi varmaan kannattanut katsoa nuo elokuvat ihan muunlaisena elämyksenä kuin Kolmosen näkemyksenä asiasta.

12. joulukuuta 2010

12. luukku


Näsinneula on varmaankin Tampereelta se kaikkein tunnetuin juttu. Näsinneula on rakennettu vuosina 1970-71, eli toisin sanoen se on ollut täällä aina. Kilpailevia paikkoja tornin rakentamiselle olivat Ratina ja Pispala. Vaihtoehtoisesti myös suunniteltiin Pyynikin näkötornin (kts. 11. luukku) korottamista.

Suunnitelmissa torni oli aluksi nimeltään Särkänneula, mutta muuttui sitten Näsinneulaksi viereisen Näsijärven mukaan. Neula taas johdettiin Seattlen Space Needlestä. Näsinneula on oikeasti 168 metriä korkea, vaikka tässä kuvassa se näyttääkin vain hitusen katulamppua korkeammalta.

Näsinneulan huipulla on säävalot, joiden koodin voi murtaa seuraavalla tavalla. Kolme keltaista valoa tarkoittaa aurinkoista. Kaksi keltaista ja yksi vihreä valo tarkoittaa puolipilvistä tai pilvistä. Yksi keltainen ja kaksi vihreätä valoa tarkoittaa ajoittaista sadetta. Kolme vihreätä valoa tarkoittaa totista sadetta. Näin tamperelaisten ei tarvitse mennä ulos tietääkseen millainen ilma on, riittää, kun katsoo millaiset valot Näsinneulassa palaa. Tämä siis mikäli pystyy näkemään Näsinneulan valot ilman ulos menemistä. (Edellisessä asunnossani näin ne keittiön ikkunasta. Nyt en näe, vaikka asun lähempänä Näsinneulaa. Joudun siis tutkimaan vallitsevan säätilan muilla keinoin.)

Nippelitietoa Näsinneulasta:
  • Näsinneulan avajaiset pidettiin 1.5.1971.
  • Kovalla tuulella Näsinneula voi kallistua 15 senttiä tuulen suuntaan.
  • Näsinneulan hissit nousevat huipulle 32 sekunnissa ja niiden nopeus on 6 m/s.
  • Näsinneulan porrashuoneessa on maan pinnalta näköalatasanteelle 700 porrasta.
  • Pyörivä Ravintola Näsinneula sijaitsee 124 metrin korkeudessa ja kiertää täyden ympyrän Näsinneulan ympäri 45 minuutissa.

11. joulukuuta 2010

11. luukku


Vuonna 1929 rakennettu punagraniittinen Pyynikin näkötorni sijaitsee maailman suurimmalla soraharjulla. Harju on tuolta kohtaa 152 metrin korkeudella meren pinnasta ja itse näkötorni on 26 metriä korkea. Näkötornin on suunnitellut Vilho Kolho. Ennen tätä nykyistä näkötornia paikalla sijaitsi puinen näkötorni, joka kuitenkin (yllättäin) tuhoutui vuoden 1918 taisteluissa.

Pyynikin näkötornin kahviosta saa Tampereen parhaimmat munkit. Ehkä jopa maailman parhaimmat munkit.

Ei korjata sitä mikä ei ole rikki

Tampereen seudun kirjastot uusivat tuossa joku aika sitten tietojärjestelmänsä. Kirjasto oli pari viikkoa kokonaan kiinni tämän tietojärjestelmän sekä myöskin jonkin hyllyjärjestyksen uusimisen takia. Järjestelmän on toimittanut joku monikansallinen "arkisto- ja kirjastojärjestelmiin erikoistunut yritys". Erikoistunut my ass...

Tampereen seudun kirjastot ovat nyt ryhtyneet piloteiksi tämän tietojärjestelmän käytössä, mikä suomeksi tarkoittaa sitä, että puolivalmis ohjelmisto on otettu käyttöön ja me kirjaston käyttäjät testaamme sitä tälle firmalle nyt ilmaiseksi. Ja voi pojat, mitä olisi tietojärjestelmän vaihtaminen ilman ongelmia.

Nythän ensinnäkin tilanne on se, että tuohon järjestelmään ei pystytä syöttämään uusia kirjoja, joten uusia kirjoja ei voida myöskään lainata asiakkaille. Tämä kuulostaakin todelliselta erikoistumiselta. Onkin varmaan aika villi ajatus, että kirjastoon todellakin hankitaan uusia kirjoja, jotka pitäisi saada syötettyä järjestelmään. Ei vaan muualla maailmassa.

No mutta sitten on toinen asia, joka minua henkilökohtaisesti nyppii oikein kunnolla. Vanhassa ja hyvässä verkkokirjastossa sain sähköpostiin ilmoituksen aina, kun lainojeni eräpäivään oli kolme päivää. Ja sitten kaksi päivää. Ja sitten yksi päivä. Näin säästyin suuremmilta sakoilta ja olen perkele tähän tottunut jo vuosien ja vuosien ajan. Ei tunnu kohtuuttomalta toiveelta, että sama pelaisi myös uudessa tietojärjestelmässä.

Noh, menin sitten tekemään itselleni käyttäjätunnukset tuonne uuteen systeemiin ja katsoin, että juu, siellä on sekä sähköpostiosoitteeni että puhelinnumeroni aivan oikein ja paikoillaan. Kaikki hyvin. Yritin etsiä tietoa siitä, miten saan ilmoituksen lähestyvästä eräpäivästä. Löysinkin uutisen, jossa selvällä suomenkielellä sanottiin: "Kirjasto ilmoittaa eräpäivän lähestymisestä kolmena päivänä ennen lainan erääntymistä. Ilmoitus tulee tekstiviestillä tai sähköpostilla. Ensisijaisena lähetysmuotona on tekstiviesti, jos kumpikin tieto löytyy käyttäjän tiedoista." Olin vain ihan vähän harmissani siitä, että nytkö se sähköposti muuttuukin tekstiviestiksi, koska minulla oli asetuksissa molemmat tiedot. Parempi sekin kuitenkin kuin ei mitään, ajattelin hyväuskoisena. Uutisessa myöskin sanottiin, että jos haluaa vaihtaa tapaa, niin täytyy konsultoida omaa kirjastoaan fyysisesti käymällä siellä paikalla, koska olisihan se nyt tietojärjestelmältä 2010-luvulla liikaa vaadittu, että asetuksia pystyisi muuttamaan verkossa.

Noh. Hengitin kymmeneen ja laskin syvään. Menin tutkailemaan omia asetuksiani lisää verkkokirjastosta ja löysin kohdan, jossa kerrottiin viestiasetuksistani. Tämä on pakko näyttää kuvana:



Mikä vitun Arena Omat viestit??? Ei jumalauta. Tämä ei tiennyt hyvää. Olisi kai silkkaa hulluutta ilmoittaa eräpäivän lähestymisestä saman järjestelmän kautta, jossa ne uusinnat tehdään. Koska siitähän olisi tosi paljon hyötyä. Tottahan minä käyn päivittäin pyörimässä tuolla kirjaston tietojärjestelmässä katsomassa, josko olisin saanut viestejä. Ja jos kävisin, niin kai minä nyt samalla uusisin ne lainat enkä tarvisi mitään muistutusta erikseen!!!

Jutun (anti)kliimaksina kerrottakoon, että minulla on kaikissa lainoissani eräpäivä 13.12. eli ensi maanantaina. Tänään on lauantai 11.12. Kolme kalenteripäivää ennen eräpäivää oli eilen. Ja arvatkaa mitä? En ole saanut jumalauta yhtä ainutta ilmoitusta eräpäivän lähestymisestä mihinkään mahdolliseen viestimeen!!! Niin paitsi jos se viesti on siellä vitun Arenalla, jonka sijainnista minulla ei ole aavistustakaan. Sen tiedän, että tuolla verkkokirjaston omissa tiedoissani ainakin lukee "Viestini: 0".

Ja voin kertoa, että aion mennä maanantaina fyysisesti paikalle Metsoon enkä suostu poistumaan ennen kuin he laittavat tämän asian kuntoon. (Ja joo, ei ole niiden kirjastonhoitajien vika tämä, lässyn lässyn).

Muutan kohta pois Pirkanmaalta ihan vaan sen takia, että saisin ajoissa sähköpostiini ilmoituksen siitä, että lainojen eräpäivät lähestyvät. Paljoa en pyydä.

10. joulukuuta 2010

10. luukku


Hämeenpuisto, tuo Hämeemme puisto, korkealta Näsinkalliolta kuvattuna. Minusta itsestäni tämä oli aivan mieletön näkymä, toivottavasti se avautuu myös katsojalle kuvasta.

Jotta Tampere säästyisi Turun kohtalolta, kaupunkiin kaavoitettiin useampia palokujia eli leveitä rakennuksettomia kohtia. Näin jos kaupungissa syttyisi tulipalo, ei tuli pääsisi leviämään koko kaupunkiin. Hämeenpuisto on koko kaupungin halkaiseva palokuja, joka alkaa lähes Näsijärven rannalta Näsinpuistosta ja jatkuu Pyhäjärven rannalle Eteläpuistoon. (Tamperehan on keskeltä kovin kapea, kartasta voitte katsoa, jos ette muuten usko).

Palokuja vahvistettiin asemakaavassa vuonna 1830. Ensimmäiset puut istutettiin Hämeenpuistoon vuosien 1870-1909 välillä. Pohjoiseen istutettiin lehmuksia ja etelään vaahteroita. (Kuvassa siis Hämeenpuiston pohjoispää, mikäli joku ei hoksannut, että Eteläpuisto sijaitsee tietysti eteläpäässä).

Ja kuten rakkaalla lapsella, myös Hämeenpuistolla on ollut monia nimiä: "Alkujaan kadun nimi oli Esplanadi, ja sen rinnakkaisniminä tunnettiin myöhemmin myös Leveekatu sekä Itäinen ja Läntinen Esplanadikatu ja viimeisenä virallisena nimenä Itäinen ja Läntinen Puistokatu. Vuonna 1936 nimi muutettiin nykyiseksi." (Wikipedia)

Ps. Wikipediasta löytyi myös jännittävä pieni lisätieto Turun palon (vuonna 1827) syistä: "Kolme pääsyytä Turun palon poikkeukselliselle tuhoisuudelle olivat syksyä edeltänyt kuiva kesä, joka kuivatti kaupungin puutalojen pärekatot, iltaan sattunut myrsky sekä se, että suuri osa kaupungin asukkaista oli Tampereella markkinoilla, niin ettei sammuttajia ollut tarpeeksi."

9. joulukuuta 2010

9. luukku


Tampereelta on lyhyt matka kaikkialle. Norrköpingiin 532 kilometriä, Odenseen 1031 kilometriä, Nizhni Novgorodiin 1291 kilometriä, Syracuseen 6137 kilometriä ja Guangzhouhunkin vain 7536 kilometriä.

Täältä voitte lukea lisää Tampereen ystävyyskaupungeista, joita on tällä hetkellä 17.

8. joulukuuta 2010

8. luukku


Peter von Nottbeck rakennutti uusbarokkia edustavan Milavida-palatsin Mustalahden kalliolle vuonna 1898. Milavidan suunnitteli Arkkitehti K.A. Wreden ja se toimi Nottbeckien vaatimattomana kotina. Nottbeckin suvun rivien harvettua rakennus siirtyi kaupungin omistukseen, jolloin sen nimi muutettiin Näsilinnaksi. Vuonna 1908 Näsilinnassa avattiin Hämeen museo, joka on Tampereen vanhin museo. Vuoden 1918 taisteluissa rakennus otti pahasti osumaa eikä se selvinnyt talvi- ja jatkosodastakaan vaurioitta.



Hämeen museo suljettiin vuonna 1998 museotoimen talousongelmien vuoksi. Rakennukselle on tehty hienot korjaussuunnitelmat, mutta toistaiseksi rahaa ja/tai kiinnostusta pytingin korjaamiseen ei ilmeisesti ole ollut. Viime keväänä Hämeen museossa pääsi käymään, kun Satakunnan ammattikorkeakoulun Kankaanpään taidekoulu piti siellä loppunäyttelynsä. Rakennus oli sisältä yhtä hieno kuin muistinkin, tosin jännitystä tilanteeseen toivat kyltit, joissa kehotettiin olemaan nojaamatta toisen kerroksen kaiteisiin (kuvassa). Kuvittelin tietysti heti nojaavani ja putoavani päistikkaa ensimmäisen kerroksen kivilattiaan. Pläts.

7. joulukuuta 2010

7. luukku


Tämän päivän luukussa on tarjolla kihelmöivän jännittävää tietoa rautateistä!

Kuvassa näkyvä Tampere-Pori-rata on avattu vuonna 1895. Radan pituus on 155 km ja raideleveys 1 524 mm. Rata on pääosin yksiraiteinen, mutta tämä kuvassa näkyvä pätkä Tampereelta Lielahteen on kaksiraiteinen. Kuva on otettu Sepänkadun sillalta hiukan Amurin aseman jälkeen. Amurin asema ei ole enää nykyisin käytössä, mutta linkin takaa löytyy sitä koskeva hauska artikkeli Aamulehdestä vuodelta 1941.

Useful idiots

Joskus sitä erehtyy elämään sellaisessa harhakuvitelmassa, että ihmiset (suomalaiset) olisivat keskimääräisesti ihan älykkäitä ja sivistyneitä ihmisiä. Että joukossa on aina vain muutama mätä muna, jotka eivät vaan tajua, miten maailma mataa.

Rasismi on asia, jota olen kuvitellut ilmenevän pienissä määrin joidenkin taliaivojen keskuudessa (sekä "suvaitsevaisten" sanavarastossa työkaluna, jolla voi teilata ja leimata kaiken mahdollisen). Mutta viime aikoina nettikeskusteluja seuratessa olen tullut tulokseen, että ihan oikeasti täällä elää joku punaniskojen yhteiskunta. Ihmisten kommentit ja mielipiteet tuntuvat aivan käsittämättömiltä. Joka ainoasta rikoksesta saadaan mamu-kysymys, oli se rikos sitten suomalaisen tai ulkomaalaisen tekemä. Nytkin joku aika sitten Tampereella yritettiin raiskata nainen. Tekijästä kerrottiin tuntomerkit ja se, että hän näytti suomalaiselta. Uutisen kommenttiosasto lähes repesi liitoksistaan sen takia, koska kuulemma vain suomalaisista kerrotaan tuntomerkkejä, mutta jos se olisi ollut joku maahanmuuttaja ja vali vali nyyh. Ja ihan oikeasti, jos joku lähes koko ikänsä Suomessa asunut ja sujuvaa suomea puhuva kurdi polttaa ravintolansa vakuutusrahojen toivossa, niin minun mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä maahanmuuton kanssa. Tampereella on tänään osa etnisistä ravintoloista kiinni sen taannoisen ravintolapalon takia. Ravintoloiden pitäjät haluavat osoittaa, että eivät ole "samaa porukkaa". Hieno ele, mutta tavallaan myöskin aika surullista, että heidän tarvitsee edes pelätä tuollaista leimaantumista. Mutta uskottava kai se on, maamme on täynnä ääliöitä.

Toinen asia, jonka ympäriltä löytyy aivan uskomatonta suvaitsemattomuutta, on homoseksuaalisuus. Aamulehti uutisoi, että "Nais- ja miesparit valtasivat linnan!", mikä oli mielestäni vähän omituinen uutinen jo valmiiksi, saati sitten se kommentointi... "Sotaveteraanit luultavasti kummastelevat että tämänkö takia siellä silloin tapeltiin!" Juu, silloin sota-aikanahan kaikki suomalaiset olivat sataprosenttisesti heteroita. Ja kaikilla oli vaaleat pellavapäät ja siniset silmät. Tai toinen kommentti: "Sellaiset pidot kuin emäntäkin. Toivotaan että tähän tulee parannus seuraavan päämiehemme astuessa kehiin." En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kiroilla tekisi mieli.

Luin muistaakseni Tiede-lehdestä parisen vuotta sitten tutkimuksesta, että osa meistä on geeneiltään lähempänä neandertalilaista kuin toiset. Jotenkin tuota tutkimusta on todella helppo uskoa, seuratessani sivusta noita nettiöyhöttäjiä.

Note to self: Älä koskaan missään olosuhteissa mene lukemaan nettiuutisten kommenttiosastoa tai netin keskustelupalstoja, jos et halua pilata päivääsi.

6. joulukuuta 2010

6. luukku


Itsenäisyyspäivänä tulee televisiosta aina perinteisesti Edvin Laineen filmatisointi Väinö Linnan kirjasta Tuntematon Sotilas. Tampereelta löytyy osoitteesta Puuvillatehtaankatu 15 talo, jossa Väinö Linna kirjoitti Tuntemattoman Sotilaan.


Kirjailija Jaakko Syrjä kertoo Tuntemattoman sotilaan synnystä, kuinka Linnalla oli tapana lukea Puuvillatehtaankadun kamariin kokoontuneille ystävilleen tuoreimmat liuskat: ”Ja hän alkoi lukea toiseen kertaan. Istui hetekan laidalla kyynärpäät polvien varassa, paitahihasillaan, sukkasillaan, vanhat polvilta kesineet puvunhousut jalassaan. Liuskat vapisivat hiukan käsissä. Kuuntelimme jännittyneinä. Toinen kuuli nämä kohdat ensimmäistä kertaa, ja minä sain seurata hänen ilmeitään. Hän naurahteli, toisinaan hän räjähti täyteen riemuun ja lennähti koukkuun. Kun Väinö oli lopettanut, syntyi aina innostunut, mutta silti kiusallinen tilanne. Ne sanat sanottiin mitkä kehdattiin, mutta hämäläiseen tyyliin pelättiin uhoamista. Oikeastaan ainoa hyvää makua loukkaamaton kiitos oli: – Ei Jumalauta…!”

5. joulukuuta 2010

5. luukku


Lähestyvän Itsenäisyyspäivän hengessä katsahdamme hiukan sodan jälkiin Tampereella. Täällä on pitkin kaupunkia vanhoissa rakennuksissa luodinreikiä vapaus-/veljes-/kansalais-/sisällissodan (valitse mieleisesi) jäljiltä. Tampereella taisteltiin 16.3.-6.4.1918 ja niistä taisteluista on jäänyt muistoksi nämäkin Näsinpuiston suihkulähteen edessä olevien patsaiden luodinreiät. Minusta ne ovat samaan aikaan kovin kiehtovia ja pysäyttäviä. Historia käsin kosketeltavissa.

4. joulukuuta 2010

I've been following your minds instructions

Surrealistinen keskustelu tänään erään ruokaravintolan tarjoilijattaren kanssa:

Minä: Ottaisin omenasiiderin.
Tarjoilija (innokkaana): Joo, meillä on green apple lightia, otatko sitä?
Minä (silminnähden kauhistuneena): Eikö ole mitään muuta omenasiideriä?
Tarjoilija (kuulostaen siltä, että asiakas ei oikein tiedä omaa parastaan): No on meillä Magnersia ja Crowmooria, mutta ne on sitten kuivempia.
Minä (huojentuneena): No ottaisin Crowmooria mieluummin.
Tarjoilija: Selvä.

Siis minkälaisessa maailmassa minä elän, jos tarjoilijan ensimmäinen ajatus omenasiideristä on Golden Capin green apple light -siideri?!? Mikä ihme minun olemuksessani mahtoi antaa ymmärtää, että haluan makeata eli makeutusaine-esanssista kevytsiiderilitkua? Olen kerran erehtynyt maistamaan tuota green apple lightia ja se oli oikeasti karmeinta skeidaa mitä olin pitkään aikaan maistanut.

*puistatus*

4. luukku


Vastavirta-klubi on Tampereelle vuonna 2005 perustettu vaihtoehtomusiikin koti. Vastavirran perustivat yhteistyönä Vastavirta ry ja Tahdonvoima-osuuskunta. Wikipedia sanoo, että Vastavirta-klubista on musiikkipiireissä tullut arvostettu keikkapaikka ja Suomen punk-kulttuurille se on merkittävä, sillä muita vastaavia punk-henkeen keskittyneitä rock-klubeja ei Suomessa ole.

Kuvassa tamperelainen Anti-Kontrol. Bändin laulaja on lempparipunkkarini Jonathan Fuck (kuvassa keskellä), joka on kotoisin New Yorkista. Jonathan saapui Suomeen vuonna 2005 Puntala-rockiin ja jäi Tampereelle samalla reissulla, koska Tampere on paljon parempi kuin New York. Hahaa.

3. joulukuuta 2010

3. luukku


Sorinkatu 2:n puutalot ovat suojeltuja Tampereella. Näin ollen tämäkin röttelö saa jatkaa ränsistymistään, kun Tampereen Keskusareena rakennetaan viereen. Tarkoittaakohan suojeltu samaa kuin ei saa restauroida?

2. joulukuuta 2010

2. luukku


Pulteriaita on rakennettu vuosina 1905-1906 työllistämistöinä. Pulteriaita erotti aikaisemmin Tampereen ja Pohjois-Pirkkalan toisistaan, kunnes vuonna 1937 Pispala yhdistettiin Tampereeseen. Jos kaupungista tyttöjä saattamaan tulleita poikia oli vastassa ryhmä pispalalaisia kilpakosijoita, loppui saattomatka siihen.

1. joulukuuta 2010

1. luukku


Päätin tänään, että tämän blogin joulukalenteri tulee olemaan Tampere-aiheinen. Joka luukussa on siis joku kuva Tampereesta. Pieni yksityiskohta tai laajempi kokonaisuus. Kaikkina vuodenaikoina.

Siksi koska Tampere on Suomen paras joulukaupunki. ♥

Ps. Jos haluatte jotain parempaa, niin tsekatkaa Mielensäpahoittajan joulukalenteri.

I guess I knew when I kissed ya, you're a little bit mad


Väsymys, pimeys, kylmyys ja lähestyvä joulu alkavat näköjään vaikuttaa omituisella tavalla pääkoppani toimintaan. Juuri, kun pääsin kertomasta siitä "juokse porosein" -välikohtauksesta kahvinporosen kanssa, alkoi pollajukeboksini taas toimia omia aikojaan.

Kävin eilen töitten jälkeen ruokakaupassa ja siinä juustotiskiä katsellessani puntaroin, ostaisinko Edamia vai Valion Arkijuustoa. Hetken päästä huomasin, että olin alkanut lallatella pääni sisällä "arkijuustosi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo" jne. Melkein pyrskähdin nauruun keskellä supermarketia. No mutta onhan se hyvä, että ainakin itselläni on kivaa omassa seurassani. Ehkä sitten vasta tarvii huolestua, kun alan julkisesti laulella ääneen kaiken maailman elintarvikkeille.

Samaisella kauppareissulla menin nuuhkimaan erilaisia hiuksiin jätettäviä hoitoaineita. Avasin putelin, nuuhkaisin ja puristin putelia samaan aikaan. Ja pruits. Puteli ruikkasi kasvoilleni sekä takilleni valkoiset mähmät. En nyt sano sitten, mitä minulle itselleni siitä ensimmäisenä tuli mieleen. Ja taas sain pidätellä nauruani hyllyn takana. Sekä putsailla itseäni nenäliinalla.

Menin varta vasten K-Supermarketiin, koska minulla oli plussaseteli, joka oli eilen viimeistä päivää voimassa. Arvatkaa muuten muistinko käyttää sen plussasetelin siellä kaupassa? Aivan oikein arvattu, en muistanut. Olin sitten pakotettu ostamaan kotimatkalla lähi-k-kaupastani viiden euron Ben & Jerry's -jäätelön.

Elämä on joskus kovaa.