generated by sloganizer.net

1. tammikuuta 2013

When life gives you lemonade, make lemons

Pieni yhteenveto viime vuoden treeneistä ja siitä projektista, jota kutsumme uudeksi uhkeammaksi elämäntavaksi. Joskin sen seurauksena minun olisi tarkoitus olla ulkoisesti vähemmän uhkea, mutta sisäisesti sitäkin uhkeampi.

Kiloista en puhu mitään, koska en aio koskaan kertoa kenellekään (paitsi rainerille) mikä se lähtöpaino oli, mutta vyötärö on kaventunut tässä kahdeksassa kuukaudessa yhteensä 18 senttiä. Kuulostaa paljolta. Itse en näe sitä missään muussa kuin siinä, että housut putoavat ja vanhat vaatteet mahtuvat päälle paremmin, jos eivät jopa ole vähän liian suuriakin. Peilissä en näe minkäänlaista muutosta. Oikeastaan nyt harmittaa, että en ole ottanut ylös muita ympärysmittoja kuin vyötärön, sillä esimerkiksi reisien ja käsivarsien kehitystä olisi ollut hauska seurata. Tosin habahan kasvaa samaa tahtia kuin läski palaa, joten siinä ei varmaan ole merkittävää muutosta, heh heh.

Joskus kesällä hurahdin BodyPumpiin, joka onkin ollut aivan mahtava juttu. Aloitin jumppailun "mummojumpasta" (niska-selkä), josta siirryin hiukan vaativampaan (vatsa-peppu), mutta BodyPumpin aloittamisen jälkeen tuskin tulen koskaan palaamaan noihin. Etenkään siihen mummojumppaan. Varsinkin tästä tämänhetkisestä BodyPump-ohjelmasta tykkään aivan sikana. Musiikki noissa on aina ihan huonoa, paitsi hauistreenin biisi on oikein tilanteeseen sopiva ja rintatreenin Welcome to the Jungle on aivan oiva. Muihin LesMills-jumppiin en ole vieläkään uskaltanut mennä. Ehkä uudenvuodenlupaukseni onkin se, että kokeilen tänä vuonna edes kerran jotain toista LesMills-tuntia. BodyBalancea ei lasketa.

Joskus syksyllä sitten sijoitin vähäiset roposeni personal traineriin ja siitä alkoi aivan uudenlainen elämä kuntosalin puolellakin. Voi hyvä ihme, miten paljon välillä vihaan sitä rääkkiä ja silti rakastan sitä niin paljon. Varsinkin sen jälkeen kun se on ohitse. Välillä ärsyttää oikein kunnolla, kun toinen väittää vieressä, että jaksan kyllä, vaikka en jaksaisi. Mutta oikeasti sitten jaksoinkin, koska en ole kovin periksiantavaa sorttia. Ainakaan jos joku toinen katselee.

Heiaheian mukaan olen saavuttanut 133 % vuoden treenitavoitteestani, vaikka kesällä en tehnyt juuri mitään (paitsi kävin pumpissa). Kannattaa siis asettaa tavoitteet mahdollisimman matalalle, niin sitten voi paukutella henkseleitä, kun se kerran viikossa lähettää viestin: "Urheilit 8 kertaa, yhteensä 5 tuntia 41 minuuttia. Tämä on 200% tavoitteestasi - mahtavaa!" Tilastojen mukaan olen treenannut tänä vuonna 283 kertaa, yhteensä 217 tuntia. Crosstrainerilla olen tampannut 81 kertaa, kuntosalilla käynyt 67 kertaa, venytellyt 36 kertaa (sehän riittää), pumpissa käynyt 34 kertaa ja jossain muissa jumpissa 29 kertaa, spinningissä olen käynyt 17 kertaa. Tilastojen mukaan olen myös siivonnut kerran, kävellyt kerran, shoppaillut sekä noussut portaita kerran ja yhden kerran olen jopa ulkoiluttanut koiraa. Voi olla, että en ihan joka siivous- tai kävelykertaa ole merkannut ylös. Sairauspäiviä on ollut vain seitsemän, tosin en niitäkään aivan jokaista ole ylös merkannut. Muistaakseni en kuitenkaan ole viime kesäflunssan jälkeen ollut sairaana.

Viime viikolla muuten tajusin ensimmäistä kertaa askelkyykyn syvimmän olemuksen. Jo oli ehkä aikakin. Eikä se ollutkaan enää ihan niin epämiellyttävää kuin se on tähän asti ollut. Ette usko, miten paljon olen vihannut askelkyykkyä tässä kuluneiden kuukausien ja vuosien aikana. Kyse oli ihan tosi pienestä nyanssista, jonka johdosta jaksoin ja pystyin paljon paremmin, mutta pakaralihakset olivat sen jälkeen toista päivää hellänä. "Mahtavaa!" sanoisi heiaheia.

Tässä joulun ja uudenvuoden välillä olen antanut itselleni aika paljon löysää ja syönyt paljon ja varsinkin juonut alkoholia. On ollut aika kivaa, mutta kohta eli ehkä jo huomenna on tarkoitus ottaa tilanne taas haltuun ja paikkailla parissa viikossa syntynyttä vahinkoa. Suklaata tosin on vielä jäljellä ja ne saan syödä (ihan itse annoin luvan), mutta muuten olisi tarkoitus palata ruotuun. Onneksi rainerin kanssa seuraava tapaaminen on vasta joskus tammi-helmikuun vaihteessa, joten tässä on hyvin aikaa ruoskia itseni siihen kuosiin (ja parempaankin) mihin viimeksi jäätiin.

Tästä on hyvä jatkaa ja muuten! Menemme koko ajan kesää kohti! Jee!


Otsikko lainattu lempparisarjastani Modern Familysta.

11 kommenttia:

Laiza kirjoitti...

Minäkin sanon, että mahtavaa! On ihan mahtavaa tajuta uusia juttuja kropasta ja huomata, että jokin mikä ei ennen onnistunut, sujuukin nyt suorastaan helposti! Minä palasin ruotuun sunnuntaina ja raineri oli piiskaamassa semmoset reenit, että kädet tärisi ja meni kyllä kaikki mehut. Tänään vain crossaria ja voi jesus, että rakastan sitä masiinaa.

Tämä rainerin hommaus oli ainakin itselleni se vuoden paras päätös.

Matkatar kirjoitti...

Vau tosi hyvin olet liikkunut! Itellä välillä kanssa tuota luokkaa, mutta nyt on taas -ah niin jämähtänyt johonkin. No liikunnallista tätä uuttakin vuotta sinulle -ja minä haen sitä motiivia tässä vielä... :D

Ana kirjoitti...

Oot kyllä ollut ahkerana!!!!

Neo kirjoitti...

Wau! Tosi paljon on tapahtunut. Parasta on, että vaikutat olevasi innoissasi tapahtuneista, joten ne jatkuu tapahtumistaan. :)

Kirsikka kirjoitti...

Oot kyllä aikamoinen eläin... :)

Oikeesti tulin vaan toivottamaan ihanaa uutta vuotta!

Anonyymi kirjoitti...

"raineri"
Ai niin. Mansesteri.

Tiina kirjoitti...

Laiza, totta turiset. Tosin crosstrainer on mun mielestäni jotenkin tosi tylsä, mutta aina se kuntopyörän voittaa. Se on vähän niin kuin semmoinen pakollinen paha siinä ennen ja jälkeen treenin.

Matkatar, se motivaatio liikkumiseen on vähän semmoinen, ettei sitä oikein pysty pakottamaan. Jos ei lähde, niin ei lähde. Aina ei voi lähteä. :)

Zepa, oon kyllä!!!

Neo, joo, tällä kertaa ei ole näistä joulukiloistakaan (ja niitä on, usko pois) sellainen olo, että koko homma on mennyt päin seiniä ja tää loppui tähän. Ainoastaan annoin vaan itselleni vähän "vapaata".

Kirsikka, grrrau! Tai jotain. :D Kiitos, samoin.

Anonyymi, hyvä että tajusit.

Ohari kirjoitti...

Soot mun liikuntaidoli! Herrajjesta kumminkin. Mää olen lupaillut ittelleni ja Tolle, että vuoden alusta sitten kyllä. Tulenkin tänne ja kyttään sun liikuntainnostukset läpi moneen kertaan, koska ne tarttuu. Hyvä sua! Aaltoja!

Anonyymi kirjoitti...

Tässä mennään kyllä vähän metsään, jos puhutaan siitä mitä oikeasti pitäisi tehdä terveydelleen. Amalgaamipaikat ensin pois, ja sitten vaan suolistoantibiootteja kehiin, tai mitä löydätte luontaistuotekaupoista. Suoliston bakteerit ne tappavat teidät lopulta, ja tutkimusten mukaan ne lihottavat. Se, että suolistoleikkaus auttaa liikalihavuuteen erittäin hyvin ei siten olekaan mikään yllätys.

Elohopeahöyry mitä tulee amalgaamipaikoista on iso-ei-ei, koska se saa suoliston haitallista bakteerikuormaa lisääntymään, heikentää immuunipuolustusta sen verran.

Liikunta on vain tapa vähentää tulehdusta mitä tulee suolistosta, eikä poista ongelmaa. Kun sen lopetatte, olette takaisin lähtöruudussa.

Tiina kirjoitti...

Ohari, no niin, Ton kanssa ostatte vaan mätsäävät treenitamineet (lajin saatte valita itse) ja sitten vaan liikkumaan!
Mua itseäni toi heiaheia on motivoinut tosi paljon, vaikka en alunperin uskonutkaan sen motivoivaan vaikutukseen. Nykyisin en kyllä oikeastaan enää tarvitsisi sitä, mutta sen käyttämisestä on tullut vaan sellainen tapa.

Anonyymi, joka olet ennenkin tappavista suolistoista käynyt täällä valistamassa. Voin paljastaa salaisuuden: kaikki me kuollaan johonkin. Sitä odotellessa voi kuitenkin tehdä asioita joista nauttii (enemmän kuin paikkojen poistosta ja suolistoleikkauksista).

Laiza kirjoitti...

Mulle tuo crossari on semmonen pääntyhjennyskone, ei tartte ajatella mitään ja voi unohtaa koko maailman, popit vaan kuulokkeista täysille ja silmät kiinni veivaamaan niin, että hiki tirisee.

Tämän vuoden reenit onki nyt menneet vähän poskelleen, kun sali on täynnä niitä uuden vuoden lupauksen tehneitä, niin aina pitää skippailla jotain laitteita tms. Jos saa ittensä jo aamupäivällä liikkelle, niin sillon ei onneks arkena oo porukkaa.