Oi Suomen nuoria

Pikaisesti painavaa asiaa nuorisosta ja sitten lähden ulos, koska kerrankin paistaa aurinko!

Maija Aalto kirjoitti Hesariin oikein hyvin tuosta ah niin kamalasta "nykynuorisosta". Toista se oli silloin ennen jne. Itsehän olin kiltti teini hyvästä perheestä, mutta vietin silti jokusen vuoden nuoruudestani lähinnä ostoskeskuksissa hengailemassa. Koska siellä ne muutkin hengailivat ja varsinkin se maailman söpöin poika.

Toiset meistä törttöilivät ja rötöstelivät, toiset olivat siivosti. Itse kuuluin yleensä tuohon siivosti käyttäytyvään osaan. Joskus jotain luvatonta tuli tehtyä, mutta sekin kuuluu teini-ikään. Yleisestä kiltteydestäni huolimatta sain niskaani välillä nuivaakin kohtelua, kuuluinhan tuohon yhteiskunnan ruttoon: nuorisoon.

Olen saattanut kertoa tämän ennenkin, mutta koska en muista, niin ette tekään varmasti muista. Mieleeni on painunut ikuisiksi ajoiksi yksi kerta, kun istuskelin Koskikeskuksen "takapihalla". Paikalle poukkoili iloinen pikkutyttö, jolle hymyilin. Hänen äitinsä tuli vanavedessä, loi minuun murhaavan katseen ja kysyi niin epämiellyttävällä äänensävyllä kuin vaan osasi, että mikä naurattaa? En osannut muuta kuin monttu auki katsoa sitä äitiä. Tuntui tosi pahalta, että ystävällinen hymy oltiin tulkittu joksikin ikäväksi teoksi ihan vain ikäni ja paikan perusteella. Jos olisin ollut vähän ikävämpi teini, niin tuon tapauksen jälkeen olisin voinut käydä vaikka potkimassa pari mummoa kumoon.

Oikeastaan väittäisin, että aikuisten asenne vaikuttaa suoraan teinien käytökseen. Jos nuorisoa pidetään oletusarvoisesti pahana, niin totta kai ne alka käyttäytyäkin sen mukaisesti. Eihän sillä ole mitään väliä, jos kukaan ei kuitenkaan luota ja valmiiksi jo odotetaan tai pelätään vain sitä kaikista pahinta käytöstä.

On nuorisolla vielä jotain toivoakin ilmeisesti. Eilen katselin Korkojen kera -ohjelmaa ja siinä oli vieraana uusi teinisensaatio Isac Elliot. Olin ensin ihan että no just, taas näitä, mutta sitten ohjelmassa soitettiin pätkä hänen biisiään New Way Home. Tajusin ensinnäkin kuulleeni tuon kappaleen monia kertoja (koska mitäpä kuntokeskuksissa soitettaisiin, jos ei tanssijumputusta) ja toisennakin tajusin, että tuo jäbähän on oikeasti hyvä. En olisi ikinä arvannut, että kappaleen laulaa joku suomalainen teinipoika. Olen aika tohkeissani tästä Isacista ja tuo biisihän on ihan hyvä. Ei hyvä sillä tavalla, että se kuuluisi minun genreeni, mutta eihän sen tarvitsekaan.

Hyvä Suomen nuoriso! Kyllä me vanhat kävyt teitä rakastetaan, kunhan ette riko paikkoja ja potki eläimiä.