generated by sloganizer.net

15. elokuuta 2014

Kysymys universumille:

Miksi minun pitää aina ihastua juuri niihin miehiin, jotka eivät ajattele vehkeillään?


Kyllä olisi elämä paljon helpompaa, jos tykkäisi pelimiehistä. Ainakin saisi sen minkä haluaa, vaikka lopputulos saattaisikin olla rumempi.


Ps. Perjantai ei voi kai alkaa kovin huonosti, jos ensimmäiset sanat ihanalta mieheltä aamulla on, että "ihanaa, kiitos". Ei tosin viittaa siihen, mihin toivoisimme.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos oikeasti haluat saada sen miehen sänkyysi, niin kyllä sinä fiksuna naisena osaat flirttailla ja kiehnätä sen verran, että hän antaa sinulle sen mitä tarvitset...

-a kirjoitti...

Naiset. Koskaan ei ole hyvä. Ensin tässä yritetään opetella olemaan kohteliaita, sivistyneitä ja huomioimaan naisia myös ihmisinä ja ei kelpaa. Pitäisi olla vaan luolamies ja ottaa nainen siinä toimiston pöydällä. Ei ole helppoa olla mies ;)

Jos sä nyt oot noin rähmälläsi sen miehen edessä, niin kyllä sä voit mennä pyytämään sitä lasilliselle tänään. Jos se on yhtään fiksu tyyppi, niin kyllä se tietää.

Tiina kirjoitti...

Anonyymi, no mää yritän kovasti, mutta ei heru!

-a, no äläpä muuta sano. :D (Mutta kuten huomaat, minuunkin tekee vaikutuksen juuri ne hyvätapaiset tyypit. Luolamieheksi voisi kyllä ruveta siinä vaiheessa, kun niitä katseita on vaihdeltu jo hyvä tovi.)
Mä vaan en pysty tekemään sitä enää toista kertaa. Sen täytyy pystyä itse tajuamaan, että teki viime kesänä virheen, ja korjata sen. Kyllä mä sen katseesta näen, että en oo sille ihan kuka vaan, mutta... tässä on asioita. Mun järkeni on hävinnyt jo aikaa sitten, etten anna niiden asioiden häiritä, mutta toisella meistä se järki ilmeisesti pelittää yhä. Onko se sitten tarpeellistakaan että pelittää, en tiedä.

Anonilli kirjoitti...


Anonyymi kirjoitti...

Taas tää kesäpoikaveivaaminen alkaa... no mikäs siinä. Fantastista seurattavaa tämä on, vaikka lopputulos tiedetään.

Tiina kirjoitti...

"Anonyymi, no vitut alkaa."


-a kirjoitti...

Eikö nyt meet ja kysyt siltä, että mitä se tekee tänään ja että lähtisikö se sun kanssa lasilliselle. Jos se on pelissä mukana, se lähtee ja tekee liikkeensä. Jos taas ei, niin sitten juotte lasilliset ja jatkatte matkaa. Vai onko tässä nyt jotain mitä mä en tajuu. En ole lukenut sun viime kesän seikkailuista, joten en tiedä sun häpeäfaktoria.

Tiina kirjoitti...

Anonilli, mun mielestäni sun elämäs on jotenkin hirveen surullista.

-a, en mä nyt vaan pygee. Ei tässä mitään häpeäfaktoria ole, mutta noloa olis ottaa samat pakit kahdesti. Se tietää kyllä mitä mä tunnen sitä kohtaan ja jos se ei itse osaa tai halua tehdä aloitetta, niin ei sitten. Tässä on pari semmoista isoa juttua, joista mun järki sanoo (yhä ja edelleen), että homma ei koskaan toimisi pidemmän päälle, mutta en vaan voi sille mitään, että menen tyypistä (näköjään yhä) näin sekaisin.
Mutta en siis viitsi toisen yksityisasioista lärppiä sen enempää, joten teidän pitää vaan luottaa muhun ilman faktoja.

Tiina kirjoitti...

Pakko muuten lisätä tähän, että tämä kirjoitus EI koskenut _pelkästään_ sitä kesäpoikaa, vaan ihan muitakin näitä viime aikaisia. Et vois olla helpompaakin...

(Vaikka ihan oikeasti arvostan herrasmiehiä. Kerta niihin ihastunkin.)