3. heinäkuuta 2016

Alive and kicking

Ai mitä?




Anonyymi tuolla kyseli, että onko tämä blogi ihan kuollut? Joo, toinen jalka haudassa, selvästi. En kyllä harrasta mitään semmoisia dramaattisia blogin lopettajaisia, mutta toisaalta en myöskään jaksa väkisin keksiä kirjoitettavaa. Tarttis varmaan järjestää jotain actionia elämään, että tulis kirjoitettavaakin?

Yksi suuri syy blogin hiljenemiseen lienee se, että — koska sosiaaliseksi mediaksi tätä kutsutaan — se sosiaalinen aspekti on käynyt aika vähäiseksi. Tarkoitan siis, että jos/kun kirjoitan jotain, niin juuri kukaan ei enää kommentoi. Ja toki tämä on vähän niin kuin semmoinen kierre, että mitä vähemmän kirjoittelen, niin sitä vähemmän kukaan täällä käykään lukemassa näitä vähiäkään.

Älkääkä käsittäkö väärin, tämä ei nyt ollut mikään kommenttikerjäyspostaus, kunhan totesin. Toiset väittävät kirjoittavansa blogia lähinnä itselleen, minä en ole koskaan sellaista väittänyt. Enkä väitä. Itsehän olen pääasiassa viihdyttäjä. Tai ainakin haluaisin olla.

Mut joo. Katsellaan. En ole lopettanut, mutta en lupaa jatkavanikaan. Jännän äärellä.

11 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

On kyllä vähän harmi, että blogeissa on vuorovaikutus kadonnut lähes täysin.
En nykyään enää oikeastaan edes odota kommentteja, melkein säpsähdän, kun joku on kommentoinut (vähän niin kuin joskus alkuaikoina, kun niitä alkoi tipahdella, kun en osannut ollenkaan varautua, että ketään kiinnostaisi sanoa mitään). Se joku olet yleensä sinä :D

Tiina kirjoitti...

Mäkin kommentoin tosi harvoihin blogeihin nykyään. Useimmiten varmaan sulle. :D

Että sinällään toki saa syyttää itseäänkin siitä. En tiiä pitäiskö ruveta lifestyle-bloggaan ja järjestää joka postauksessa joku arvonta, niin tulis kommentteja! ;D

Antti-Juhani Kaijanaho kirjoitti...

Todettakoon, että RSS-feedilukijani ei väsy joten huomaan kyllä uudet postaukset :)

Mutta en yleensä kommentoi, koska ei ole mitään lisättävää. Ei nää blogikommentit koskaan olleet small talkia (enkä muista että omaani yli kymmmen vuotta vanhaan blogiini olisi milloinkaan tullut pitkiä keskusteluja – mutta ehkä se johtuu vain aiheistani ja epäsäännöllisistä päivityksistä).

Liisu kirjoitti...

Kirjoitat hauskasti, mitä kirjoitatkin. Käyn kyllä lukemassa aina. kun blogisi sattuu näköpiiriini, mutta ajan puutteessa - kuinka se jaksaakin olla niin juoksussaan nopea! - olen vähentänyt kommentointia. En edes omaa blogiani jaksa "vahtia" niin kuin pitäisi.

Tämä kesäaika on yksi syy kiireisiin. Ihmiset ovat liikkeellä enemmän kuin muulloin. Jatka omaksi iloksesi, pidät siten kirjoitustaitoasi yllä, toivoo yks Liisu, joka silloin tällöin on kyllä kirjoitellut kommentteja enemmän kuin tätä ennen! - Tuo kissanpoika on edelleen söpö ja jaksaa liikkua. En usko, että ajatusten liikahteleminen on sinulla huonompaa kuin ennen. Mutta ne eivät tule näkyviksi muuten kuin kirjoittamalla.

Helmi Nainen kirjoitti...

Vastavuoroistahan tämä on. Itsekin huomaan, että kun itse en kommentoi, omaan blogiinkin kommentit vähenevät :)
Luen kyllä täälläkin joka kerta...

Ana kirjoitti...

Täällä ollaan, munkaan rss-lukija ei väsy odottamaan!

Maketsu kirjoitti...

Vähän sama fiilis. Eikä sillä, et niitä kommentteja olisi pakko saada, mut välillä kaipaisi jotakin vuorovaikutusta. Mut eiks tää sosiaalinen media ole mennyt vähän sellaiseksi yksinpuheluksi kaikki tyyni. Ihmiset eivät jaksa vaivautua. Harmi. Jatketaan silti, jos ei muille, niin itselle ;) Ihanoo kesän rytkettä!

Kirsikka kirjoitti...

Komppaan edellisiä, kommentit olis kivoja mutta eihän niitä itekään aina jaksa kirjoittaa... Tosin sitten kun kirjoittaa, saattaa saada takaisinkin jotain. Että itteensä tässä vissiin on syytettävä itse kunkin.

Minähän bloggaan kiusallanikin, vaikkei kukaan kommentoi. Jurputan siitä sitten miehelle. Että kun ei musta kukaan Blogosfäärissä tykkää. :)

Se siitä itsesäälistä. Kiva oli kuulla susta edes jotain!

Tuula kirjoitti...

Käyn lukemassa postauksesi aina, kun jotain kirjoitat. Tykkään siitä, miten kirjoitat ja kerrot asiat, tapahtumat ja ajatukset. Kirjoitat jotenkin sellaisella tavalla, että tekstiisi on helppo samastua. Ehkä se johtuu rehellisyydestä. Ainakin minusta postauksesi tuntuvat aidoilta ja rehellisiltä, en muuten niitä lukisikaan.

Ofelia kirjoitti...

Minä olen miettinyt sellaista, että onko koko bloggaaminen ylipäätään katoava luonnonvara. Onko tämä jo vanhanaikaista? :D Itse roikun enimmäkseen facessa ja instassa nykyään. Kirjoitettavia asioita tulee mieleen, mutta olen usein niin poikki että blogiin tarttuminen tuntuu raskaalta. :( Nyt sain jotain aikaan. :D

Tiina kirjoitti...

Hei kiitos kommenteista! Siistiä, kun niitä on näin monta!

Ei se tietenkään pääsyy ole, etten kirjoittele, kun ei tule kommentteja. Kyllähän sitä kirjoittaisi vaikka tiiliseinälle, jos asiaa olisi, mutta nyt on ollut vähän hiljaisempaa. Arvelen vuorovaikutuksen vähenemisen kuitenkin osaltaan vaikuttaneen asian vähenemiseen.

Ja joo, tavallaan ehkä tämän tyyppinen "haircut"-bloggaaminen on katoavaa luonnonvaraa. Nykyisin pitäisi olla fitness (mä olen fatness, kysykää vaikka mun pt:ltä) tai lifestyle tai muoti tai käsityö tai jotain semmoista. Ja sitten pitäisi järjestää arpajaisia, saada ilmaista krääsää ja jakaa sitä pois. Mainostaa. Yhteistyölinkkejä. Mitä kaikkea.

Likettäisin jokaisen kommenttia, jos se täällä olisi mahdollista, vaikka en henk.koht. vastausta jokaiselle väsännytkään. :)